Avainsana-arkisto: Juliet Jonesin Sydän

Juliet Jonesin Sydän @ Tavastia, Helsinki 23.9.2020

by

Juliet Jonesin Sydän päätti alkuvuodesta käynnistetyn Kansas -levynjulkaisukiertueensa Tavastialle. Kirjoitin Sellosalin levynjulkkarikeikasta oman artikkelin helmikuussa https://keikkakeppi.com/2020/02/08/juliet-jonesin-sydan-sellosali-espoo-6-2-2020/, joten valtavaa tarvetta ei ollut palata aiheeseen. Tämän vuoden keikkatarjonta on ollut kuitenkin covid-19 -pandemian vuoksi varsin vaatimatonta, joten miksipä ei Joneseista ja Tavastiasta jotain kirjoittaisi.

Koronakevään jälkeen olen nähnyt vain kaksi oikeaa live-keikkaa ja edellinen oli heinäkuussa. Elävää musiikkia on ollut suoraan sanoen ikävä ja Tavastialle paluu tuntui kuin olisi astunut vanhaan kotiinsa. Yleensä Tavastian keikat, missä olen vieraillut, ovat olleet loppuunmyytyjä tai lähes täynnä, mutta nyt rajoitusten vuoksi tuli koettua väljä klubi, missä oli tarjolla vähemmän asiakaspaikkoja. Pöytäryhmiä oli asetettu runsaasti takabaarin eteen ja varsinainen permannon seisomapaikka-alue oli rajattu turvaetäisyyksin. Muutenkin hygeniasta oli huolehdittu esimerkillisesti. 

Näin asiakasnäkökulmasta katsottuna väljyys oli positiivinen kokemus, mutta yrittäjän silmin tilanne on päinvastainen. Kustannukset juoksevat normaalitasolla, mutta lippuja myydään paljon vähemmän. Ei ole helppoa olla tapahtumayrittäjä näinä aikoina. Yleisön vinkkelistä on mukavaa, kun asiakkaita ei ole tungokseksi saakka, takkeja kertyy narikkaan niukemmin, baaritiskillä on hiljaisempaa eikä vessaan tarvitse jonottaa. Palkitsevinta on liikkumisen vapaus, kun voi vaihtaa paikkaa kätevästi parvelta eturiviin. Ruuhkaton Tavastia kelpaisi aina, mutta sellaista ei olisi pitkään toiminnassa.

Kun jengiä on vähemmän, on myös ilmatilaa yleisön kommenteille. Yleensä artisteille suunnatut heitot eivät ole niitä, joita haluaisi kuulla, kun on tullut kuuntelemaan bändiä. Vuorovaikutus artistin kanssa voi olla hauskaakin, mutta harvemmin, kuten ei tänäänkään.

Juliet Jonesin Sydäntä lämmitteli Planeetta 9, jonka esitystä en ehtinyt todistamaan. Jonesit nousivat lavalle 21.45 Jupiterin soidessa taustalla ja vetivät puolentoista tunnin setin. Bändi nousi Kari Hyvärisen mukaan Tavastian lavalle jo uransa 28. kerran. Jonesien keikat ovat aina olleet lämminhenkisiä kuin ison perheen kokoontumisajoja, sillä yleisö koostuu pääosin faneista. Samaan tapaan jokaiseen keikkaan kuuluu sympaattista kömpelyyttä. Rutiinin puutteessa joutuu aina vähän hakemaan oikeaa juoksurataa, mutta silti Juliet Jonesin sydän pääsee aina kädet pystyssä maaliin.

Keikka oli ilmeeltään samankaltainen kuin helmikuinen startti. Settilista oli sekoitus vanhoja klassikoita ja uusia kappaleita. jotka tarjosivat monipuolisesti jytää ja hempeyttä. Juliet Jonesin sydämen viehätys on siinä, että sitä ei ole istutettu tiettyyn lokeroon, vaan seilaa velmuilevan monimuotoisena iskelmällisestä punkahtavaan asennerokkiin. Vaikka biiseissä ollaan usein kieli poskessa, välillä havainnoidaan maailmaa vakavasti. 

Rakkauslaulu raikasi tuoreella otteella, mutta Perjantai-illassa tuntui lähes kuusikymppisten äijien etääntyneen liikaa nuoruuden kortteliralleista, mutta toisaalta, kun Kari Jones laulaa, niin ääni kulkee kuin 35 vuotta sitten. Sami Pirkolan säveltämissä uusissa kappaleissa lauletaankin sitten keski-ikäisen miehen elämän nälkää kuvaavista asioista kuten kappaleessa Ennen kuolemaa. Uusista kappaleista takuuvarmaksi livetykiksi on nousemassa Hienolta -kappale, joka raikasi Tavastialla komeimmin.

Juliet Jonesin Sydän jää keikkatauolle, mutta onneksi bändi on tullut jäädäkseen. Kansas -albumi on vuoden parhaita kotimaisia ja sitä kelpaa soittaa tulevinakin vuosina.

Settilista: Hullua, Juliet Jones, Rakkauslaulu, Kummajainen, Huonoa musiikkia, Cowboy, Valaiset yöt, Paratiisiin, Rolling Stones, Ennen kuolemaa, Kantri, Runotyttö, Aamuyöllä, Hiekkaan, Hienolta, Jänis, Työläiset, Perjantai-ilta, Albania, Encore: Hippa, Helppo elämä, 2. Encore: Suudelma

Juliet Jonesin Sydän @ Sellosali, Espoo, 6.2.2020

by

Juliet Jonesin Sydän teki onnistuneen paluun keikkalavoille viisi vuotta sitten. Soittamisen ilo ajoi kundit lavalle, joka näkyi vahvasti niillä parilla keikalla, jotka satuin näkemään. Silloin ratsastettiin nostalgian varassa, sillä taustatukea antoi vain single-kokoelmalevy. Lähes 20 kymmenen vuoden paussi ei ollut himmentänyt Juliet Jonesin Sydämen hohtoa. Paluun jälkeen yhtye on soitellut epäsäännöllisesti, mutta nyt oli aika myös uudelle materiaalille. Sellosalissa juhlistettiin vastavalmistunutta albumia Kansas, joka on ensimmäinen sitten vuoden 1996. Albumi ja sen ympärille pystytetty kiertue on omistettu vajaa vuosi sitten poisnukkuneen Juliet Jonesin Sydämen ulkojäsenen Seppo Kansanojan muistolle.

Vuoden 2015 paluussa ei ollut mukana enää alkuperäisjäsen ja pääasiallinen biisintekijä Eero Hyyppä. Hänet korvasi koskettimissa Pekka Gröhn, joka on tuttu muusikko myös J. Karjalaisen rinnalta. Toinen keskeinen säveltäjä on ollut Sami Pirkola ja Hyypän jälkeen hänelle kaatui vastuu laulujen luomisesta. Kun tieto tulevasta pitkäsoitosta julkaistiin, alkoi kuitenkin epäilyttää, että olisiko parempi pysyä nostalgian varassa. Parin sinkun jälkeen huoli oli poissa, sillä uudet kappaleet kuulostivat mainioilta. 

Espoon Sellosali on vakiintunut kelvollisena konserttipaikkana, joka tarjoaa monimuotoista ohjelmistoa junaradan varressa. Lähes kaikki siellä näkemäni keikat on soitettu täysille saleille. Juliet Jonesin Sydämen keikkaa olisi kuitenkin pitänyt päästä kuuntelemaan pystyasennossa, vaikka työpäivän jälkeen mieluusti lojuukin tuolissa. Todennäköisesti bändikin olisi soittanut mieluummin klubi-yleisölle, sillä vuorovaikutus aplodeja antavalle yleisön välille ei syntynyt yhtä luonteavasti.  

Jos soittaminen on kuin ajaisi polkupyörällä, niin taidot eivät siinä olleet ruostuneet, mutta esiintymiseen liittyvä jännitys ei näemmä vähene konkareillakaan. Alkuun Jonesit olivat aika puissa, mutta kyllä se jäykkyys notkistui ennen pitkää. Keikka alkoi Kansas-albumin ensimmäisellä single-julkaisulla Hullua. Biisi kulki nätisti, mutta soundit kuulostivat kakkosriville melko heikoilta. Eikä tilanne parantunut missään vaiheessa keikan aikana, vaikka bändin läsnäolo ja hienot biisit sinänsä auttoivat unohtamaan tekniset puitteet. Kitarariffejä pystyi kuulemaan turhankin yksityiskohtaisesti, mutta taustalauluissa olisi saanut olla volyymia kuten myös Gröhnin koskettimissa.

Toisena kappaleena kuultiin harvinaisempi herkku Juliet Jones, joka starttasi Kari ”Kidi” Heiskarin jänteikkäällä bassokuviolla liikkeelle. Kari Hyvärisen sielukkaan raastava lauluääni on edelleen ylivoimainen suomirokin rintamalla, joka pääsi oikeuksiinsa Seppo Kansanojan kynäilemässä klassikossa Rakkauslaulu. Sami Pirkola otti lauluvuoron vetäessään tuoreen pop-helmen Hiekkaan. Sami osaa edelleen luoda tarttuvia säveliä, mutta keski-iän ehtoopuolella ei tahdo olla enää samanlaista sanottavaa kuin nuoruuden vinosti tarkastelevassa uteliaisuudessa. Nyt sanoitukset heijastelevat ajan valumista hukkaan: Tänään on eilinen huomenna taas. Pirkolan uudet biisit ovat tarttuvia kuten Rolling Stones ja Hienoa osoittavat. Kidin laulama Runotyttö on kuin Baddingille räätälöity hempeily. Mielellään olisi kuunnellut uuden albumin kokonaisuudessaan.

Settilista rakentui pääosin vanhoihin iskusävelmiin ja lauluvuoroja jaettiin kaikille. Myös Jussi ”Paroni” Parkkonen sai osansa. Hän tulkitsi Kantrin asianmukaisella apatialla, mutta saaden yleisön mukaansa. Loppua kohden vauhti kiihtyi ja yleisöä viihdytti eniten Samin laulama timanttikaksikko Huonoa musiikkia ja Jänis. Koko repertuaarin jäntevin esitys oli Kummajainen. Myös Työläiset raikasi uskottavalla uholla. Sen sijaan Helppo Elämä ja Albania tuntuivat pakollisilta numeroilta, vaikka dramaturgisesti ovat juuri oikeat loppukirikappaleet.

Encoressa saatiin kuulla vielä Parkkosen tulkitsema J. Karjalais-cover Hippa ja huurteisten yhteislaulujen ykkönen Suudelma. Juliet Jonesin Sydämen esiintyminen oli alkuun huteraa, mutta se tekeekin yhtyeestä juuri niin sympaattisen. Pekka Gröhn esiteltiin keikan aikana viisi kertaa, ehkä tarkoituksella, mikä osoittaa hänen arvonsa, mutta myös sen, että välispiikitkin voisi käsikirjoittaa. Nimittäin anekdootteja riittäisi tällä remmillä varmasti kerrottavaksi. Toisaalta improvisoidut puheenvuorot synnyttävät luontevasti välitöntä huumoria, joka on aina ollut keskeinen osa yhtyeen imagoa. Juliet Jonesin Sydän oli jälleen kerran lämpöä täynnä.

Settilista

Hullua

Juliet Jones 

Rakkauslaulu

Hiekkaan

Mannerheimintie

Paratiisiin

Rolling Stones

Runotyttö

Kantri

Hienolta

Aamuyöllä

Kummajainen

Työläiset

Huonoa musiikkia

Jänis

Helppo elämä

Albania

Encore

Hippa

Suudelma

Inkvisitio @ Semifinal, Helsinki, 23.9.2017

by

Juliet Jonesin sydämen alkuaikojen basisti Pentti Ilola seurasi vieressäni keikkaa ja kommentoi keikan päätteeksi Inkvisition olevan Suomen paras bändi. Harhaoppista soopaa?

Inkvisitio syntyi Juliet Jonesin Sydämen kylkiluusta, kun keskeinen biisintekijä Eero Hyyppä ja yhtyeen säveltävä ulkojäsen Seppo Kansanoja laittoivat hynttyyt yhteen. Sivuprojektiksi perustettu bändi julkaisi Poko Rekordsin kautta Paratiisi ja Kiirastuli pitkäsoitot ja Helvetti EP:n vuosina 1989-1991, jotka keräsivät kulttimainetta. Vielä 1998 julkaistiin single Koukussa ilman suurempaa pöhinää. Jatkoa seurasi vasta tänä keväänä, kun albumi Toivo ilmestyi täysin puun takaa.

Jos Juliet Jonesin Sydän valtasi Tavastian lauteet paluukiertueellaan keväällä 2015, niin Tavastian pikkuveli Semifinal sopi taas täydellisesti Inkvisitiolle. Ostin lipun ennakkoon, koska pelkäsin kulttimaineen vetävän pikkuklubin täyteen. Ei myynyt keikka loppuun, mutta olemattomaan markkinointiin nähden paikalla oli sopivasti jengiä.

IMG_2931Inkvisitio astui täsmällisesti lavalle klo 21:30. Yhtye esiintyi pitkälti alkuperäiskokoonpanossa. Sairaus pitää Eero Hyypän valitettavasti poissa kuvioista, mutta muuten porukka on pääosin alusta asti mukana olleita. Keulilla häärää biisintekijä-kitaristi-laulaja Seppo Kansanoja. Hänen rinnallaan ovat bändin ominaisen soundin takuutyypit viulusti-laulaja Pirkko Kontkanen ja tuubaa soittava Pertti Honkela.  Basisti-laulaja Kaustinen on vastannut myös paluualbumin tuotannosta.  Rummuissa on Zen Cafésta tuttu Pete Parkkonen ja uutena lisävahvistuksena Julkkareiden sydänhahmo Kari Jones.

Ripauksen yli tunnin kestänyt setti alkoi uutusalbumin nimikappaleella Toivo, joka voisi radiosoiton myötä olla kulmakuppiloiden jukeboxien suosikki, mikäli sellaisia aparaatteja vielä olisi. Seppo Kansanojan kynästä lähtevät tekstit jatkavat samaa nyrjähtänyttä päähän potkittujen romantikkojen polkua, jolla tallattiin myös varhaisessa Juliet Jonesin Sydämen tuotannossa. Rakkauslaulu, yksi Jonesien tunnetuimmista kappaleista, on muun muassa Kansanojan sävellys. Inkvisition kappaleet tosin kolisevat pykälää melankolisemmin ja hirtehinen huumori on synkempää. Myös Pentti Ilolalta riistetyllä kappaleella On hauskaa olla hullu.

Kakkosbiisinä kuultiin Kiirastuli -albumilta tuttu Yhdessäoleminen. Alkuun oli havaittavissa pientä jännitystä ja kappaleiden soittojärjestys oli hakusessa. Kari Jones otti kokeneempana keikkakettuna tilanteen haltuun ja piti Kaustisen kanssa jutuillaan yleisöä lämpöisenä. Kun Kari oli laulanut kappaleen Miljoona, löysi myös Seppo lavakarismansa ja juttu alkoi luistaa. Miljoona on muuten singlenäkin julkaistu hieno kappale, jonka tekstissä on yksinkertaisen nerokas ilmaisu: sinä olet minulle numero yksi ja minä olen kuusi nollaa takanasi.

IMG_2934Alun pienen hakemisen jälkeen keikka alkoi rullata mallikkaasti. Soitto sujui ja tunnelma oli lämmin. Seppo lauloi suurimman osan biiseistä, mutta Karin ohella Pirkko ja Kaustinen esittivät osan biiseistä. Settilista koostui pääosin Toivo ja Kiirastuli -albumeilta ja Helvetti -EP:ltä. Viidentoista biisin jälkeen kuultiin pari encorea, joista viimeinen ja bändin tunnetuin kappale Arvi Lind yllytti yleisön riemukkaaseen yhteislauluun.

Inkvisitio on paluualbumin jälkeen tehnyt vain muutaman keikan ja tämäkin oli livahtaa ohitseni. Seppo Kansanoja vakuutti esityksen jälkeen, että homma on vasta käynnistymässä ja nyt on aika pistää toinen vaihde silmään. Näitä herkkuhetkiä on siis toistaiseksi ollut harvoin tarjolla. Jos pitää arvottaa yhtä harvakseltaan keikkailevat yhtyeet, niin Inkvisitio on niistä puhdasoppisesti paras.

IMG_2939

Settilista:

Toivo

Yhdessäoleminen

Isadora

Taiteilija ja tollo

Miljoona

On hauskaa olla hullu

Riitta ja Juhani

Koukussa

Marttojen matka

Häpeä

Viime yönä

Guru guru

Osta asunto

Vampyyri

Totta

Encore

Kuinka avioeron kokenut baarimikko puhutaan ympäri

Arvi Lind

 

Kelpo pojat @ Tavastia, Helsinki 9.5.2015

by

Nyt on ollut poikkeuksellisen nostalginen rokkikevät. Juliet Jonesin Sydämen paluukeikka Tavastialle soitettiin Kelpo Pojat posterreilu kuukausi takaperin ja siinä oli paljon yhteistä Kelpo poikien keikkaan nähden. Kelpo pojat ei tehnyt varsinaista paluuta, mutta itsellänikin on vierähtänyt 20 vuotta siitä, kun olen viimeksi nähnyt bändin elävänä ja kirjanpitoni mukaan he olisivat soittaneet silloin peräti kolme keikkaa saman päivän aikana Tammerfesteillä.

Helsingin Myllypurossa perustettu Kelpo pojat juhlisti 30-vuotista taivaltaan soittamalla Tavastialla alkuperäisessä kokoonpanossaan. Bändi ei ole missään vaiheessa hajonnut, mutta aktiiviset ajat sijoittuvat 1990-luvun alkupuolelle, jolloin yhtye julkaisi kolme albumia. Kelpo pojat ei noussut koskaan suomirokin mestaruussarjaan, mutta oli ehdottomasti kiinnostavimpia divaritason pelureita. Bändin tunnusmerkeiksi nousivat helmeilevät folkrocksävelet, vahva stemmalaulu ja kirjailija Tomi Kontion runolliset laulutekstit.

Yhtyeen spiikkasi sisään bändin pitkäaikainen hang around Jusu Lounela. Samankaltaiset aloitukset mukavilla turinoilla olisivat tervetulleita mille tahansa keikalle. Ilman lämmittelijää soittanut Kelpo Pojat aloitti vetonsa kymmenen minuuttia iltayhdeksän jälkeen. Ihan loppuun harvinainen keikkaherkku ei salia myynyt, mutta Kelpo pojat oli houkutellut Tavastialle reilu viisisataa yhtyeen ystävää, joista harva oli iältään alle neljänkymmenen. Yleisön nuorin taisi olla laulaja Juha Kannaksen 19-vuotias tytär, josta hän mainitsi välipuheessaan. Enkä liioittele, jos kolmasosa jengistä oli myllypurolaisia. Sen verran kaupunginosa on bändistään ylpeä.

Kelpo PojatJos Juliet Jonesin sydämellä oli pientä tutinaa ranteissa, niin Kelpo pojat räväyttivät keikan rennon rutinoituneella meiningillä. Reilun 800 keikan historia näkyy, vaikkei hetkeen olisikaan yhdessä soitettu. Toisaalta lauteille nousivat alkuperäiset rumpali Mika Roni ja basisti Pauli Sivonen, joilla ei taas ole kahteen vuosikymmeneen kokemusta Kelpo poikien keikoista. Eikä se mitenkään näkynyt. Nykyiset basisti Sami Mikkola ja rumpali Laiska Lajunen kävivät hekin toki vierailemassa setin aikana lavalla. Normaalisti olisi toimittu niin, että nykyiset iskukykyiset muusikot vetävät keikan ja alkuperäiset vierailevat, mutta toimi se näininkin päin.

Kelpo poikien settilista oli harkiten valittu. Juha Kannas on laulaja, joka osaa ottaa tilan haltuun kuin isommankin koulun opettaja. Alkuspiikin aikana joku möläyttelijä sai Kannakselta terävän huomautuksen, että vain yksi puhuu kerrallaan. Viesti meni perille. Kannas on pieni mies, mutta lavalla hän on iso. Kitaristi Markku Valtonen on taas Neil Young -olemuksellaan bändin musiikillinen keulamies. Paikoin hän soittaa eleettömästi, mutta välillä kitara helisee kuin Johnny Marrin käsissä. Valtosen Make värkkää biisit, joihin Tomi Kontio on pääosin tehnyt lyriikat.

Keikan aloitti ensimmäiseltä albumilta Taivas vuotaa, lätäköt laulaa (1990) tuttu singlejulkaisu Tarantella, joka herätti yleisön heti mukaansa. Alkuputki oli vakuuttava. Perään soi leikittelevä Säteet, joka on kolmannen ja toistaiseksi viimeisen albumin Krääsää (1994) aloitusbiisi. Keikan yhteydessä myytiin rajoitettua erää kolmen biisin tuoreesta cd-singlejulkaisusta. Uuden materiaalin taustapiruna on häärinyt Samuli Laiho, joka tuotti myös edellä mainitun Krääsää –pitkäsoiton. Laiho on syypää siihen, että Kelpo pojat on taas aktivoitunut ja siitä hyvästä hän soitti keikalla virallisena vieraana alusta loppuun. Laihon taustamusisointi oli sopiva mauste viemättä huomiota itse päätähdiltä.

Kelpo pojatAlkupuolen hienoimpia vetoja oli Pimeän tyttö, joka on kakkosalbumi Yö uinuu, tuuli hyräilee (1991) helmiä. Radiosoittoystävällisimmät biisit Teen mitä vaan, Melankoliaa ja Kortistossa saivat yleisön hehkumaan. Petteri Kukkosen astellessa haitarin kanssa lauteille roihahti Syys -kappale liekkeihin kuin nuotio Myllypuron kallioilla. Savikukko on taas riehaannuttavan hauska folkpolkka, joka pisti monella jalan koreaksi. Biisihän on kuin kunnianosoitus varhaiselle Dave Lindholmille.

Uusista biiseistä Viisaat istui vanhojen sekaan mukavasti. Työttömän lesti taas on ajankohtaisempi kuin 1990-luvun alussa. Juha Kannas antoi hetkeksi Markku Valtoselle lauluvuoron ja hän vetikin sähäkästi Housunpuntit –biisin. Täytyy vielä erikseen mainita, että Valtonen ja basisti Sivonen ovat tärkeässä roolissa laulaessaan taustoja lähes jokaisessa biisissä. Viimeisenä biisinä varsinaisessa setissä kuultiin Kunnon mies, jonka jälkeen bändi poistui takahuoneeseen siksi aikaa, kun Jusu Lounela palasi spiikkaamaan. Hän esitteli bändin sanaisen sielun ja yleisön eteen astui itse Tomi Kontio, joka luki pätkän Kiiltomadot –laulutekstistä. Eikä mennyt kuin hetki, kun bändi palasi lavalle ja soitti edellä lausutun kappaleen, joka on yksi uusista biiseistä. Toisena biisinä encoressa kuultiin bändin ensisingle Snagarilla ja sen perään toivottu Varjele luojani. Bändi palkitsi yleisön vielä toisella encorella, jossa illan hyvästeli biisi Varjoa.

Kelpo PojatKelpo Pojat ei saanut aikaan ihan samaa Juliet Jonesin sydän -sukukokoushurmosta, mutta nurkkakuntaisempana kokemuksena se otti paikkansa yhtenä lämminhenkisimpänä keikkana pitkään aikaan. Kelpo poikien levyt tuntuvat jälleen tuoreilta ja niille kelpaa odottaa jatkoa, jos laatu on singlejulkaisujen tasoa.

Juliet Jonesin Sydän @ Tavastia, Helsinki 1.4.2015

by

Aprillipäivän starttasi uutinen, että Sedu Koskinen olisi ostanut Tavastian ja muuttaisi sen yökerhoksi, jossa live-keikat lopetettaisiin täysin. Onneksi saimme juoda vain kuravettä, sillä elävä musiikki jatkui eilen täydellä teholla Tavastian kuolemattomilla lauteilla. Juliet Jonesin sydämen paluukeikka olisi sinänsä käynyt aprillipäivän pilasta, mutta onneksi ei näin ollut. Odotetusta keikasta ilmoitettiin jo viime vuoden puolella ja varsin nopeasti se myytiin loppuun.

Näin kolme viikkoa sitten Jonesien salakeikan Sture 21:ssa (https://keikkakeppi.com/2015/03/18/juliet-jonesin-sydan-the-rabbits-sture-21-helsinki-14-3-2015/), joten Tavastian vetoa pystyi seuraamaan objektiivisemmin ilman yletöntä nostalgiapöhnää. Muu jengi olikin lähes ekstaasissa, sillä suurin osa heistä oli elänyt ja ikääntynyt Jonesien mukana ja nyt oli jälleennäkemisen aika. Loppuunmyydyn salin tunnelma tavoitteli pyhää toimitusta. Eipä ihme, sillä Jonesit kuopattiin peräti 15 vuotta sitten. Fanien keskuudessa pöhinä alkoi varhain ja heidän keskustelua oli ilo seurata sosiaalisessa mediassa, ja mikä parasta, bändin jäsenet osallistuivat varsinkin rumpali Jussi Parkkosen toimesta kommentointiin aktiivisesti. Jonesien faneilla on poikkeuksellisen intohimoinen suhde suosikkiinsa. Jengi jakoi vanhoja valokuvia, kokemuksia ja fiiliksiä monta viikkoa ennen keikkaa. Vastaavaan hurmokseen en ole törmännyt, vaikka kyse onkin melko pienestä piiristä valtakunnallisesta vinkkelistä katsottuna.

JJSKeikka alkoi myöhässä ilmoitetusta esiintymisajasta. Jonesit antoivat odottaa melkein puoli tuntia ennen kuin astuivat lavalle taustafondin eteen, jossa komeili klassisen ykkösalbumin kannesta tutut sarjakuvahahmot, toki uuden Revontulet –kokoelman henkeen päivitettynä. Keikka käynnistyi takuuvarmasti Roistot ja Juliet Jonesin Sydän –biisikaksikolla. Kummajainen vähän tunnusteli, mutta Huonoa musiikkia hauskoine taustatarinoineen sytytti soiton viimeistään liekkeihin. Tavastian keikan settilista oli hyvin pitkälti toisinto Sture 21:n keikasta. Kuulematta jäi vain En etsii valtaa loistoa. Järjestystä oli muokattu ja sanottakoon, että hitusen huonompaan suuntaan. Salakeikan varsinaisen setin päättänyt Helppo Elämä tuhlattiin nyt liian aikaisin. Se olisi ollut Tavastialla myös oikea biisi lopettaa keikka yhteishuutolauluun. Encoressa kuultiin Platon Platon/Muumi Muumi –medley ja Jussin laulama Hippa. Ylimääräisessä encoressa saatiin vielä bonuksena Sami Jonesin jäähdyttelevä Nuori rakkaus, joka jäi treenikeikalla kuulematta. Jonesien olisi pitänyt poistua lavalta niin, että yleisön päässä olisi soinut räväkämpi biisi. Se olisi voinut olla jälleennäkemisen kunniaksi vaikka riemuvirsi Käymme yhdessä ain, joka ilman torvia olisi saattanut jäädä orvoksi versioksi. Ehkä jätkät treenaa biisin vielä kesän keikoille viralliseksi lopetusbiisiksi.

JJS Poster

Jonesit olivat kautta linjan iskussa. Suurin jännitys oli purettu kolme viikkoa sitten, vaikka täyslastillinen tavastialaisia tuo aina oman lisäkierteensä. Nyt soittimet olivat heti kuosissa ja välispiikeissäkin päästiin rentoon jutusteluun. Ilta oli monelta osin täydellinen. Paluukokoonpano koostuu menestysvuosien keskeisistä jäsenistä ja vain oleellinen biisintekijä Eero Hyyppä on joukosta poissa. Hyypän tilalla koskettimia soittaa Pekka Gröhn. Kitaristit Kari Hyvärinen ja Sami Pirkola laulavat vuoron perään, mutta koko bändillä on erinomaisen tärkeä rooli stemmoissa. Etenkin Paratiisiin –kappale osoittautui yhteislaulun juhlaksi. Muutkin bändin jäsenet saavat vuoronsa astua parrasvaloihin, kun basisti Kari ”Kidi” Heiskari tulkitsee Jussi & The Boys –kappaleen ja Jussi Jones Kantrin.

Vähän ennen varsinaisen setin loppusuoraa koitti pieni tauko ja Kari Jones totesi, että nyt olisi yllätysvieraan aika tulla lavalle. Hän ei ollut se odotetuin Eero Jones, ei edes ex-basisti Pentti Ilola saati Seppo Kansanoja, joka on säveltänyt yhden bändin suurimmista hiteistä: Rakkauslaulun. Sen sijaan lavalle astui viivästellen koko kansan hevijuntti Jouni Hynynen ja saman tien pärähti juuri mainittu Rakkauslaulu soimaan. Valitettavasti se osoittautui fiaskoksi. Vieraileva artisti ei tiennyt mitä säkeistöä laulaa eikä oikein mihin mikrofoniin. Hynynen poistui kesken biisin ja huitaisi kädellään, ettei mennyt ihan pFullSizeRender-4utkeen. Osa varmaan diggasi visiittiä, mutta hc-fanit reagoivat tilanteeseen rajusti. Sami Jones kuittasi biisin loputtua, että viesti tuli kyllä perille. Hynysessä ei ole mitään vikaa. Ihan hyväntahtoinen ele Joneseilta. Hynynen on omassa genressään karismaattinen ukko, mutta Juliet Jonesin sydämen sakraaliselle paluukeikalle hän merkitsi samaa kuin örkki olisi astunut hobittien juhlapöytään. Yleisölle olisi riittänyt Juliet Jonesin sydän. Jos vieraita olisi halunnut tuoda lavalle, niin sen pitäisi liittyä bändiin. Pauli Hanhiniemen olisin voinut nähdä laulamassa Duetto (kadonnut nainen)-biisiä kuten levytti sen aikoinaan Hyypän kanssa, mutta miltä se olisi kuulostanut ilman Eeroa.

Hyvä ettei ollut ihan nappisuoritus, sillä tästä jää nälkä sekä bändille että yleisölle. Jonesit eivät tulleet vain käymään, jonka jälkeen hautautuisivat jälleen raunioihinsa viideksitoista vuodeksi. He tulivat Kari Jonesin mukaan takaisin tehdäkseen useita keikkoja vielä kesän jälkeenkin. Eihän sitä tiedä vaikka innostuisivat levyttämään uutta materiaalia. Sami Jones väsää uusia biisejä ainakin omiin tarpeisiinsa, josko niistä alkaisi muotoutua tuoretta Jones-kamaa. Ehkä kuitenkin parempi, että keskittyvät vanhaan aineistoon, sillä sitähän riittää ja sitä jengi haluaa kuulla. Jussi Jones kailotti Tavastian keikan olleen hänelle vuosituhannen paras päivä ja muidenkin kasvoilla hymy oli alati herkässä. Yleisön seassa taas monella kyyneleet kieriskelivät poskilla. Enpä muista nähneeni näin messiaanista meininkiä Tavastialla pitkään aikaan kuin Jonesien perhejuhlassa.

Jones kiittää ja kumartaaSettilista:

1 Roistot

2 Juliet Jonesin SydänFullSizeRender-2

3 Kummajainen

4 Huonoa musiikkia

5 Valaiset yön

6 Jänis

7 Mihin katosi mies

8 Paratiisiin

9 Työläiset

10 Helppo elämäKidi

11 Cowboy

12 Aamuyöllä

13 Mannerheimintie

14 Kantri

15 Jussi & The Boys

16 Rakkauslaulu

17 Perjantai-ilta

JJS18 Albania

encore

19 Platon Platon/Muumi Muumi

20 Hippa

2. encore

21 Nuori rakkaus

Juliet Jonesin Sydän (The Rabbits) @ Sture 21, Helsinki 14.3.2015  

by

Useat bändit soittavat harjoitusmielessä keikan elävän yleisön edessä ennen varsinaisen kiertueen alkua. Sitä ei tehdä julkisesti, puhutaan salakeikasta. Niistä ei kerrota kuin lähipiirille ja bändin nimeksi keksitään jotain hassua ja ohiampuvaa, ettei riskialtis kenraaliharjoitus herättäisi liikaa huomiota. Nyt osui ensimmäinen kerta, kun pääsin seuraamaan poikkeuksellisen kiinnostavaa yllätysvetoa. Aikaisemmin en ole saanut vihiä salakeikoista, saati osunut paikalle vahingossa.

Onneksi on kaveri, jolla on kavereita – niin se puskaradio toimii. Nimittäin muutama päivä aikaisemmin sain kuulla, että Juliet Jonesin sydän heittää Helsingin Vallilassa jossakin kapakkassa lämmittelykeikan. Odotusarvot olivat korkealla, koska bändi ei ole ollut toiminnassa miltei 15 vuoteen. Viimeisestä pitkäsoitostakin on kulunut lähes 20 vuotta. Juliet Jonesin sydän on yksi suurimpia henkilökohtaisia suosikkeja suomi-rockin rintamalla. Joneseihin liittyy muistoja jo aktiiviajoilta, mutta hienoja hetkiä myös yhtyeen hajoamisen jälkeen. Jonesien tavaramerkki oli pilke silmäkulmassa tehty monipuolinen tuotanto, joka taipui railakkaasta punkrockista, melodiseen poppiin ja kaljahuuruiseen iskelmään. Monet bändin iskusävelet ovat jättäneet ikivihreän leiman faneihinsa ja eipä ihme, sillä virallinen paluukeikka Tavastialla reilun parin viikon päästä myytiin loppuun nopeasti. Sieltä seuraa raporttia perästä päin, mutta käydään ensiksi läpi tämän keikan salat.

JJS_KSKun lauantai koitti, puskaradio kertoi, että Juliet Jonesin sydän tulisi soittamaan rokkibaarissa nimeltä Sture 21. Kapakan nettisaitilla mainittiin yhtye nimeltä The Rabbits, joten huhut salakeikasta alkoivat muuttua todeksi. Puskaradio osasi varoittaa klubin tulevan täyteen, joten saavuimme paikalle reilu pari tuntia ennen showtimea. Se kannatti, sillä paikat löytyivät aivan lavan edestä. Viimeisetkin duubiot karisivat siinä vaiheessa kun rumpali Jussi Parkkonen, ja kitaristi/laulajat Kari Hyvärinen ja Sami Pirkola istuskelivat baarin viereisessä pöydässä. Heiltä varmistui vielä soittoaika: soitetaan yhdeksän jälkeen.

Keikka alkoi 21.15 ja hetken sitä oli äimänä, että voiko olla todistamassa näinkin legendaarista paluukeikkaa. Ensimmäisenä lavalle kapusivat basisti Kidi Jones alias Kari Heiskari ja rumpali Jussi Jones. Heti perässä astelivat Kari ja Sami Jones sekä kosketinsoittimiin rekrytoitu Pekka Gröhn. Yksi toive leijaili ilmassa: voi kun Eero Hyyppä olisi täällä. Bändin persoonallinen keulahahmo sairastaa tätä nykyä Parkinsonin tautia ja ei pysty osallistumaan paluukiertueelle. Onneksi kosketinvelho Pekka Gröhn tuuraa muusikkona kenet vaan (vaikka basistina), mutta Eero Hyypän velmua läsnäoloa ei pysty kukaan korvaamaan. Tästä huolimatta Juliet Jonesin sydän hakkasi hyvällä sykkeellä. Miehistö majailee tätä nykyä ympäri Suomea ja suurin osa heistä tekee muuta kuin musiikkia leipätöikseen. Lienee ollut haaste saada jengi kasaan, mutta onneksi Sami täytti taannoin 50 vuotta ja sai kundit soittamaan keskenään juhliinsa. Homma toimi ja siitä idea paluuseen hiljalleen konkretisoitui.

JJS_meisinkiJonesit päättivät pitkän odotuksen soittamalla kärkeen kappaleen Roistot ja heti kävi selväksi, että jokusen kerran on kokoonnuttu treenikämpille biisejä kertaamaan. Soitto kulki kuin muinoin ja sanatkin muistettiin, vaikka biisilistaa piti vilkaista muutamaan otteeseen. Keikkarutiinin puute näkyi alkuun hieman hakevissa välispiikeissä ja rumpusetin säätämisessä, mutta muuten äijät olivat kuosissa. Kari Jones kertoi tuvan täydelle yleisölle aloitusbiisin jälkeen, että The Rabbits on perunut keikan ja heitä tuuraa Juliet Jonesin sydän. Yleisön reaktio oli raikuva ja samalla bändin nimibiisi vauhditti keikan viimeistään käyntiin. Alkuun Kari ja Sami lauloivat aika lailla demokraattisesti biisejä vuorotellen, joskin varsinaisen setin loppusuoran hittiputki meni Karin edelleen tunnistettavan raastavan rokkaavan äänen liidaamana. Samista kasvoi Jonesien loppusuoralla keskeinen biisinikkari ja hän jos kuka laulaa tuotantonsa parhaiten lukuun ottamatta Kidiä, joka tulkitsee bravuurinaan Samin sävellyksen Jussi & The Boys. Eeron osuuksia tuurasi lähinnä rumpali Jussi kuten biisissä Kantri. Setti sisälsi parisenkymmentä biisiä ja encoreksi kuultiin medley biiseistä Platon Platon/Muumi muumi. Vihonviimeinen kappale oli cover J. Karjalaisen Hippa –biisistä, jonka lauluosuudet Jussi hoiti Samin soittaessa rumpuja.

JJS_meininkiJuliet Jonesin Sydän heitti keikan täydestä sydämestä ja fanipohjainen yleisö otti sen aortta auki vastaan. Keikka nousi jo salaisuutensa vuoksi, mutta myös historiallisuutensa sekä oman bändisuhteeni vuoksi keikkakokemusten ikimuistoisimpiin. Edellisestä Juliet Jonesin Sydämen keikasta oli kulunut jo lähes 20 vuotta ja vaikka on tullut kelattua bändin tilaamista jopa omiin juhliin, niin silti paluu ja vielä näin etuoikeutetusti nähtynä oli hieno kokemus. Sattui muuten olemaan myös ensi kerta Sture 21:ssa, joka osoittautui oivaksi pikkurokkiklubiksi etäisestä sijainnista huolimatta. Lavavalaisu oli vaatimaton, mutta huonossa valossa jänikset näyttivät vuosien jälkeen siltä kuin mikään ei olisi muuttunut. Samaa ajatteli itsestään rusakkoyleisökin. Mahtava ilta täynnä lämpöä ja pystykorvia.

Settilista:

1 RoistotJJS_Jussi

2 Juliet Jonesin Sydän

3 Kummajainen

4 Huonoa musiikkia

5 Mannerheimintie

6 Jänis

7 Paratiisiin

8 Mihin katosi miesJJS Kidi

9 Työläiset

10 Aamuyöllä

11 Valaiset yön

12 En etsii valtaa loistoa

13 Cowboy

14 Kantri

15 Jussi & The Boys

16 RakkauslauluJJS_KK

17 Albania

18 Perjantai-ilta

19 Helppo elämä

encore

20 Platon Platon/Muumi muumi

21 Hippa