Legendaarinen The Horseshoe Tavern on Toronton klubiskenen nestori, joka on toiminut samassa tarkoituksessa peräti vuodesta 1947. Talo on rakennettu 1861 ja alun perin tila on toiminut kengittäjän työverstaana. Siitä siis nimi. Klubi toimi joitakin vuosia strippibaarina ja tanssipaikkana 1970-luvun lopulta, mutta palasi elävään musiikkiin 1983 alkaen ja on siitä lähtien profiloitunut eritoten folk/punk/indie-pyhätöksi.

Toronto on pilvenpiirtäjien suurkaupunki, josta löytyy kuitenkin pikkukaupungin tunnelmaa. Korkeiden kliinisten taivaanraapijoiden väleistä pilkistää onneksi vanhaa ja rähjäistäkin rakennuskantaa. Kaupungissa on särmää, mutta kertavisiitiltä en löytänyt sen todellista luonnetta. Kannabiksen haju tarttui useasti nokkaan, sillä sen käyttö on laillistettu Kanadassa viime vuonna. Klubiin oli saapunut kiitettävästi kaikenkarvaista väkeä aina ruutupaitaisista tukkijätkien näköisistä kolleista mimmiporukoihin. Yleisö oli ikäjakaumaltaan varsin laaja, josta vanhimmat ovat käyneet mestassa jo Waylon Jenningsin kulta-aikoina. 

The Horseshoe Tavern on katutason klubi, joka muistuttaa paremminkin valtavaa baaria, jossa pitkän ja suht matalan salin päässä on lava, eikä mikä tahansa lava, sillä siellä on soittanut The Rolling Stones heittäessään yllätyskeikan Bridges to Babylon–kiertueen alle vuonna 1997. Siitä klubi sietääkin olla ylpeä. Tarina kertoo, että tuolloin Dan Aykroyd olisi toiminut baarimikkona ja John Goodman turvamiehinä. Mutta on paikassa moni muukin arvostettu bändi vieraillut kuten Wilco ja The National. 

The Felice Brohters on yhtye, joka on tahkonut musaa lähes viisitoista vuotta, vaikka nuorilta sällit edelleen näyttivät. Bändillä on nimeä enemmän Pohjois-Amerikassa, mutta uuden Undress-albumin puitteissa kiertue yltää Eurooppaan ja Skandinaviaan asti, vaikka Suomi jää väliin. The Felice Brothers soittaa varsin traditionaalista amerikkalaista folkrokkia. Se ei tarjoa sinänsä mitään uutta, mutta tekee sen varsin virkistävällä tavalla. Uusien biisien esittelyyn keskittynyt keikka antoi bändistä vakuuttavan kuvan.

Bändin tarina alkoi Brooklynin metroasemilla, missä kolme veljestä aloittivat katumuusikkoina. Sittemmin he perustivat sukunimensä mukaisesti nimetyn yhtyeen The Felice Brohters. Nykyään kokoonpanossa on enää kaksi veljestä, kun kolmas Simone perusti oman bändin jo kymmenen vuotta sitten. Keulahahmot Ian & James Felice ovat jatkaneet veljeskunnan edustajina. Toki yhtyeessä pari muutakin muusikkoa. Bassoa soittaa Jesske Hume ja rummuissa on Will Lawrence. Kitaristi Ian laulaa enemmistön kappaleista ja James vastaa koskettimista ja välillä myös harmonikasta, joka tuo soundiin täyteläisen lisämausteen. Kun James laulaja, käy Ianilta myös pianon soitto. Yhtyeen musiikki on tyylitajuista folkrokkia, jossa tarinankerronta on keskiössä ja paikoin kantaaottavissa sanoituksissa.

Uudelta levyltä kirkkaimmaksi nousi albumin nimikappale Undress, mutta tarttuvin ralli oli Special Announcement, jonka kertsi kannusti ironisesti pyrkimään presidentiksi. TV Mama maistui myös ja muistutti Rollareiden 1970-luvun alun tuotantoa. The Kid heijasti Bob Dylan-vaikuitteita. Vanhemmista biiseistä hiteimmin toimi Love Me Tenderly. Kaiken kaikkiaan komeita tarinallisia kappaleita. Hevosenkengän majatalossa oli lämmin tunnelma, niin kostea, että hikoilin paitani märäksi, mutta siihen vaikutti enemmän kondis ja kanadalaiset flunssalääkkeet.