Aika tavallinen tarina. Manchesterilainen Malcolm Campbell saapui Suomeen tyttöystävän perässä. Sitten tapahtuikin epätavallista, kun Campbell miksasi tammisaarelaisen kellaribändin keikkaa, ja ei mennyt kauan kuin mies nousi bändin keulille ja yhtyeestä muodostui ensiksi Paul Oxley’s Radio ja aika pian listaykköseksi noussut Paul Oxley’s Unit. Paul osoitti olevansa tarttuvien poprallien säveltäjä ja tie Suomen suositummaksi bändiksi vuosiksi 1981-1982 oli taattu. Bändin suosio laski yhtä nopeassa kaaressa, mutta siitä huolimatta Paul Oxley’s Unit jätti virstanpylvään suomalaiseen pop-historiaan. Itse oli tuolloin vielä aika jannu, mutta kiitos isosiskon aktiiviselle kiinnostukselle: en voinut minäkään välttyä innostumasta tarttuvista hiteistä.
Paul Oxley’s Unit @LeBonk
Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin huomasin bändin kiertävän Suomea ja nostalgian vuoksi halusin nähdä missä kuosissa Paul Oxley ja kumppanit ovat. Hieman on hohto himmennyt, mutta nuorekkaan Paul Oxleyn tunnistettava lauluääni oli kelpo kuosissa. LeBonk veti mukavasti jengiä ja paikalla oli sekä vanhaa fania että yllättäen nuorempaa sakkia, joka on todennäköisesti löytänyt bändin Spotifyista kuten Paul itsekin vitsaili. Keikka alkoi varttia yli kymmenen ja vähän toiselle tunnille kestänyt esitys tarjosi taattua kasaritunnelmaa. Alkuun bändi kuulosti hieman kömpelöltä varsinkin The Beat of Your Heart -startterissa. Aika pian englantilais-suomenruotsalaispumppu sai kuitenkin juonesta kiinni. Kundit selvästi nauttivat soittamisesta ja hyväntuulinen Paul jutteli mukavia.
Alkuperäisestä remmistä olivat mukana basisti Kjell Ekholm ja kitaristi Ulf Enberg, joka veti aika rouhean kitarasoolon kakkosbiisissä The Judge and the Jury. Kolmannessa stygessä Nowhere yleisö jo lallatteli vahvasti mukana. Itse päivystin keikan takalinjoilta ja sinne paljastuikin LeBonkin huonot puolet. Akustiikka ei ole todellakaan parhaasta päästä ja takana olevien tyyppien mölinä tunkee häiritsevästi musiikin päälle. Näkyvyys on klubissa ihan ok, kun välttää keskellä lavaa häiritsevän tolpan. Esikoisalbumin nimibiisi Living in the Western World pisti eturivin mammat joraamaan kuin teineinä. Paul Oxley’s Unit ei saavuttanut kuitenkaan kaikkien hyväksyvää mainetta, sillä teinipopbändin leimalla oli haasteensa vahvan uuden aallon hyökyessä härmän raiteilla. Toki Oxleyn omasta kynästä lähteneet sävelet olivat beat-pohjalta ponnistavia nerokkaita iskusävelmiä kuten She’s A Model ja Teacher, jotka kuultiin myös LeBonkin illassa.
Keikan loppuun istutettiin ne suurimmat helmet. Ensiksi esikoissingle Another Heartbreak, jonka kertosäettä Paul antoi yleisön laulaa ihan mikrofonin kera. Ja jengihän muisti sanat tarkasti ja sekös lämmitti britin sydäntä. Varsinaisen vedon vikat viisut olivat tietenkin Terry’s Inside ja Spanish Bars, jotka molemmat olisivat voineet olla aikanaan isoja hittejä muuallakin kuin Suomessa. Näytti ensiksi, ettei encorea kuultaisi lainkaan. Paul Oxley kertoi keikan olevan ehkä viimeinen keikka koskaan tällä kokoonpanolla. Kiertue päättyi Helsinkiin, mutta ehkä sana kuultiin sen verran useasti, että jäähyväiset tuskin pitävät kutiaan – paluu lauteille on väistämätöntä. Encorekin saatiin kuitenkin kuulla ja City of Dreams pisti yleisön peput keikkumaan.
Keikka oli mukava kurkistus menneeseen, mutta aika oli hieman kuultanut muistoja. Paul Oxley’s Unit oli kyllä hyvässä iskussa, mutta rutiinin puute ja hieman kolkot soundit haalistivat mennyttä hohtoa. Toki näin bändin vasta ekan kerran, jotta vertailukohtia ei ollut muuta kuin menneisiin TV-taltioihin. Sinänsä harmi, ettei bändin paluukiertue ei tavoittanut kansaa laajemmin, vaikka hitit soivat edelleen radiokanavilla. Pitäisi pitää vähän enemmän meteliä mediassa, että keikkapaikat vaihtuisivat isompiin saleihin ja vetäisivät tuvat täyteen. Sekään ei olisi mahdotonta, sillä myytiinhän kahta ekaa levyä peräti sata tuhatta kappaletta. Paul Oxley’s Unit oli aikanaan poikkeuksellinen ja piristävä ilmestys maamme pop-kartalle.
Keikkakeppi 