Useat bändit soittavat harjoitusmielessä keikan elävän yleisön edessä ennen varsinaisen kiertueen alkua. Sitä ei tehdä julkisesti, puhutaan salakeikasta. Niistä ei kerrota kuin lähipiirille ja bändin nimeksi keksitään jotain hassua ja ohiampuvaa, ettei riskialtis kenraaliharjoitus herättäisi liikaa huomiota. Nyt osui ensimmäinen kerta, kun pääsin seuraamaan poikkeuksellisen kiinnostavaa yllätysvetoa. Aikaisemmin en ole saanut vihiä salakeikoista, saati osunut paikalle vahingossa.

Onneksi on kaveri, jolla on kavereita – niin se puskaradio toimii. Nimittäin muutama päivä aikaisemmin sain kuulla, että Juliet Jonesin sydän heittää Helsingin Vallilassa jossakin kapakkassa lämmittelykeikan. Odotusarvot olivat korkealla, koska bändi ei ole ollut toiminnassa miltei 15 vuoteen. Viimeisestä pitkäsoitostakin on kulunut lähes 20 vuotta. Juliet Jonesin sydän on yksi suurimpia henkilökohtaisia suosikkeja suomi-rockin rintamalla. Joneseihin liittyy muistoja jo aktiiviajoilta, mutta hienoja hetkiä myös yhtyeen hajoamisen jälkeen. Jonesien tavaramerkki oli pilke silmäkulmassa tehty monipuolinen tuotanto, joka taipui railakkaasta punkrockista, melodiseen poppiin ja kaljahuuruiseen iskelmään. Monet bändin iskusävelet ovat jättäneet ikivihreän leiman faneihinsa ja eipä ihme, sillä virallinen paluukeikka Tavastialla reilun parin viikon päästä myytiin loppuun nopeasti. Sieltä seuraa raporttia perästä päin, mutta käydään ensiksi läpi tämän keikan salat.

Kun lauantai koitti, puskaradio kertoi, että Juliet Jonesin sydän tulisi soittamaan rokkibaarissa nimeltä Sture 21. Kapakan nettisaitilla mainittiin yhtye nimeltä The Rabbits, joten huhut salakeikasta alkoivat muuttua todeksi. Puskaradio osasi varoittaa klubin tulevan täyteen, joten saavuimme paikalle reilu pari tuntia ennen showtimea. Se kannatti, sillä paikat löytyivät aivan lavan edestä. Viimeisetkin duubiot karisivat siinä vaiheessa kun rumpali Jussi Parkkonen, ja kitaristi/laulajat Kari Hyvärinen ja Sami Pirkola istuskelivat baarin viereisessä pöydässä. Heiltä varmistui vielä soittoaika: soitetaan yhdeksän jälkeen.

Keikka alkoi 21.15 ja hetken sitä oli äimänä, että voiko olla todistamassa näinkin legendaarista paluukeikkaa. Ensimmäisenä lavalle kapusivat basisti Kidi Jones alias Kari Heiskari ja rumpali Jussi Jones. Heti perässä astelivat Kari ja Sami Jones sekä kosketinsoittimiin rekrytoitu Pekka Gröhn. Yksi toive leijaili ilmassa: voi kun Eero Hyyppä olisi täällä. Bändin persoonallinen keulahahmo sairastaa tätä nykyä Parkinsonin tautia ja ei pysty osallistumaan paluukiertueelle. Onneksi kosketinvelho Pekka Gröhn tuuraa muusikkona kenet vaan (vaikka basistina), mutta Eero Hyypän velmua läsnäoloa ei pysty kukaan korvaamaan. Tästä huolimatta Juliet Jonesin sydän hakkasi hyvällä sykkeellä. Miehistö majailee tätä nykyä ympäri Suomea ja suurin osa heistä tekee muuta kuin musiikkia leipätöikseen. Lienee ollut haaste saada jengi kasaan, mutta onneksi Sami täytti taannoin 50 vuotta ja sai kundit soittamaan keskenään juhliinsa. Homma toimi ja siitä idea paluuseen hiljalleen konkretisoitui.

Jonesit päättivät pitkän odotuksen soittamalla kärkeen kappaleen Roistot ja heti kävi selväksi, että jokusen kerran on kokoonnuttu treenikämpille biisejä kertaamaan. Soitto kulki kuin muinoin ja sanatkin muistettiin, vaikka biisilistaa piti vilkaista muutamaan otteeseen. Keikkarutiinin puute näkyi alkuun hieman hakevissa välispiikeissä ja rumpusetin säätämisessä, mutta muuten äijät olivat kuosissa. Kari Jones kertoi tuvan täydelle yleisölle aloitusbiisin jälkeen, että The Rabbits on perunut keikan ja heitä tuuraa Juliet Jonesin sydän. Yleisön reaktio oli raikuva ja samalla bändin nimibiisi vauhditti keikan viimeistään käyntiin. Alkuun Kari ja Sami lauloivat aika lailla demokraattisesti biisejä vuorotellen, joskin varsinaisen setin loppusuoran hittiputki meni Karin edelleen tunnistettavan raastavan rokkaavan äänen liidaamana. Samista kasvoi Jonesien loppusuoralla keskeinen biisinikkari ja hän jos kuka laulaa tuotantonsa parhaiten lukuun ottamatta Kidiä, joka tulkitsee bravuurinaan Samin sävellyksen Jussi & The Boys. Eeron osuuksia tuurasi lähinnä rumpali Jussi kuten biisissä Kantri. Setti sisälsi parisenkymmentä biisiä ja encoreksi kuultiin medley biiseistä Platon Platon/Muumi muumi. Vihonviimeinen kappale oli cover J. Karjalaisen Hippa –biisistä, jonka lauluosuudet Jussi hoiti Samin soittaessa rumpuja.

Juliet Jonesin Sydän heitti keikan täydestä sydämestä ja fanipohjainen yleisö otti sen aortta auki vastaan. Keikka nousi jo salaisuutensa vuoksi, mutta myös historiallisuutensa sekä oman bändisuhteeni vuoksi keikkakokemusten ikimuistoisimpiin. Edellisestä Juliet Jonesin Sydämen keikasta oli kulunut jo lähes 20 vuotta ja vaikka on tullut kelattua bändin tilaamista jopa omiin juhliin, niin silti paluu ja vielä näin etuoikeutetusti nähtynä oli hieno kokemus. Sattui muuten olemaan myös ensi kerta Sture 21:ssa, joka osoittautui oivaksi pikkurokkiklubiksi etäisestä sijainnista huolimatta. Lavavalaisu oli vaatimaton, mutta huonossa valossa jänikset näyttivät vuosien jälkeen siltä kuin mikään ei olisi muuttunut. Samaa ajatteli itsestään rusakkoyleisökin. Mahtava ilta täynnä lämpöä ja pystykorvia.

Settilista:

1 Roistot

2 Juliet Jonesin Sydän

3 Kummajainen

4 Huonoa musiikkia

5 Mannerheimintie

6 Jänis

7 Paratiisiin

8 Mihin katosi mies

9 Työläiset

10 Aamuyöllä

11 Valaiset yön

12 En etsii valtaa loistoa

13 Cowboy

14 Kantri

15 Jussi & The Boys

16 Rakkauslaulu

17 Albania

18 Perjantai-ilta

19 Helppo elämä

encore

20 Platon Platon/Muumi muumi

21 Hippa