Yoko Cafe on napannut nimensä tietenkin Yoko Onolta, ja jotta ei jäisi epäselväksi, kahvilabaarin seinää koristaa seppelöity Yokon ja John Lennonin kuva kuuluisasta hair peace & bed peace -tempauksesta. Se ei vielä tuonut rauhaa vuonna 1969 sodan runtelemaan Vietnamiin. Ho Chi Minh City, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saigon on kokenut vaiherikkaita vuosia niin Ranskan siirtomaavallan kuin kaikkien aikojen turhimman sodan aikana. Taistelut ja kauheudet ovat taakse jäänyttä elämää ja nykyään Ho Chi Minh City on vahvassa kasvussa sykkivä kaupunki, mistä löytyy elävää musiikkia lähes päivittäin.

Yoko Cafe on viihtyisä baari, jonka pienellä lavalla aloitti Saigoniin asettunut nottinghamilainen laulaja Lucy Alexandra Howson.  Häntä säesti paikallinen kitaristi Nguyen Hieu Liem. Yoko Cafe oli vetänyt iltaysiltä alkaneelle keikalle mukavasti väkeä. Osa oli kaltaisiani muualta tulleita, joista taas suurin osa varmaan pitemmällä visiitillä kuin meikäläinen. Lucy & Liem The LSD duo esitti omaa tuotantoa ja illan lyhyeen settiin mahtui nippu uunituoreita kappaleita, joiden sanoja Lucy välillä lauloi pienestä muistikirjasta ja välillä puhelimen näytöltä. Kitaristi Liem säesti velhon ottein. Lucyn laulut ovat intiimejä bluespohjaisia ja paikoin nimensäkin mukaan psykedeelisiä sävyjä omaavia biisejä, joissa eri mielentasoissa hempeys pehmentää sopivasti raakuutta ja taas ajoittain rujous karhentaa suloisuutta.

Illan pääesiintyjä Monkeybar on norjalais-ruotsalainen duo. Ennakkotiedoista kuvittelin yhtyeen olevan kuin kotimainen Nieminen & Litmanen, mutta pieleen meni, ei ollut lähelläkään sitä. Rumpali-kosketinsoittajaduosta kyse, mutta siihenpä yhtäläisyydet jäivät: ei samaa groovea, vaan paljon elektronisempi ja jatsimpi. Monkeybarin musiikki seilaa vuonoja pitkin luoden parhaimmillaan eeppisiä tunnelmia, mutta tallailee välillä omissa kahluusaapaissaan. Kosketinsoittaja Steinar Nickelsen ja rumpali Erik Nylander ovat soittaneet pitkään yhdessä ja hyvällä draivilla homma taittui. Yleisölle musa taisi olla liian vaikeaa, sillä väkeä valui pois keikan mittaan. Duo soitti tyylikkäästi tunnin setin, vaikka lopussa salissa oli enää kourallinen kuulijoita. Monkeybar on julkaissut yhden pitkäsoiton Last Dance (2016), mutta tammikuun alussa ilmestynyt single We are the Planes lupailee lisää uutta materiaalia. 

Monkeybarin soitanta oli irtonaista ja välillä heidän musiikkinsa soutaa synkempiä vesiä lankeamatta kuitenkaan surumielisiin säveliin. Tietty ilo ja eteenpäin menemisen meininki on kuitenkin vallitsevaa. Monkeybar tekee jatkuvaa matkantekoa, jossa suunnan valitsee Nickelsen, mutta vauhdin määrää Nylander. Hikiseen Saigonin iltaan Monkeybar sopi mainiosti. Yhtye on kaukana apinoista eikä siinä edes ketään muuta apinoida, mutta jokunen päivä aiemmin Ta Cu -vuorella näkemäni villit apinat taisivat olla etiäinen Monkeybarin keikasta.