Juliet Jonesin Sydän @ Sellosali, Espoo, 6.2.2020

Juliet Jonesin Sydän teki onnistuneen paluun keikkalavoille viisi vuotta sitten. Soittamisen ilo ajoi kundit lavalle, joka näkyi vahvasti niillä parilla keikalla, jotka satuin näkemään. Silloin ratsastettiin nostalgian varassa, sillä taustatukea antoi vain single-kokoelmalevy. Lähes 20 kymmenen vuoden paussi ei ollut himmentänyt Juliet Jonesin Sydämen hohtoa. Paluun jälkeen yhtye on soitellut epäsäännöllisesti, mutta nyt oli aika myös uudelle materiaalille. Sellosalissa juhlistettiin vastavalmistunutta albumia Kansas, joka on ensimmäinen sitten vuoden 1996. Albumi ja sen ympärille pystytetty kiertue on omistettu vajaa vuosi sitten poisnukkuneen Juliet Jonesin Sydämen ulkojäsenen Seppo Kansanojan muistolle.

Vuoden 2015 paluussa ei ollut mukana enää alkuperäisjäsen ja pääasiallinen biisintekijä Eero Hyyppä. Hänet korvasi koskettimissa Pekka Gröhn, joka on tuttu muusikko myös J. Karjalaisen rinnalta. Toinen keskeinen säveltäjä on ollut Sami Pirkola ja Hyypän jälkeen hänelle kaatui vastuu laulujen luomisesta. Kun tieto tulevasta pitkäsoitosta julkaistiin, alkoi kuitenkin epäilyttää, että olisiko parempi pysyä nostalgian varassa. Parin sinkun jälkeen huoli oli poissa, sillä uudet kappaleet kuulostivat mainioilta. 

Espoon Sellosali on vakiintunut kelvollisena konserttipaikkana, joka tarjoaa monimuotoista ohjelmistoa junaradan varressa. Lähes kaikki siellä näkemäni keikat on soitettu täysille saleille. Juliet Jonesin Sydämen keikkaa olisi kuitenkin pitänyt päästä kuuntelemaan pystyasennossa, vaikka työpäivän jälkeen mieluusti lojuukin tuolissa. Todennäköisesti bändikin olisi soittanut mieluummin klubi-yleisölle, sillä vuorovaikutus aplodeja antavalle yleisön välille ei syntynyt yhtä luonteavasti.  

Jos soittaminen on kuin ajaisi polkupyörällä, niin taidot eivät siinä olleet ruostuneet, mutta esiintymiseen liittyvä jännitys ei näemmä vähene konkareillakaan. Alkuun Jonesit olivat aika puissa, mutta kyllä se jäykkyys notkistui ennen pitkää. Keikka alkoi Kansas-albumin ensimmäisellä single-julkaisulla Hullua. Biisi kulki nätisti, mutta soundit kuulostivat kakkosriville melko heikoilta. Eikä tilanne parantunut missään vaiheessa keikan aikana, vaikka bändin läsnäolo ja hienot biisit sinänsä auttoivat unohtamaan tekniset puitteet. Kitarariffejä pystyi kuulemaan turhankin yksityiskohtaisesti, mutta taustalauluissa olisi saanut olla volyymia kuten myös Gröhnin koskettimissa.

Toisena kappaleena kuultiin harvinaisempi herkku Juliet Jones, joka starttasi Kari ”Kidi” Heiskarin jänteikkäällä bassokuviolla liikkeelle. Kari Hyvärisen sielukkaan raastava lauluääni on edelleen ylivoimainen suomirokin rintamalla, joka pääsi oikeuksiinsa Seppo Kansanojan kynäilemässä klassikossa Rakkauslaulu. Sami Pirkola otti lauluvuoron vetäessään tuoreen pop-helmen Hiekkaan. Sami osaa edelleen luoda tarttuvia säveliä, mutta keski-iän ehtoopuolella ei tahdo olla enää samanlaista sanottavaa kuin nuoruuden vinosti tarkastelevassa uteliaisuudessa. Nyt sanoitukset heijastelevat ajan valumista hukkaan: Tänään on eilinen huomenna taas. Pirkolan uudet biisit ovat tarttuvia kuten Rolling Stones ja Hienoa osoittavat. Kidin laulama Runotyttö on kuin Baddingille räätälöity hempeily. Mielellään olisi kuunnellut uuden albumin kokonaisuudessaan.

Settilista rakentui pääosin vanhoihin iskusävelmiin ja lauluvuoroja jaettiin kaikille. Myös Jussi ”Paroni” Parkkonen sai osansa. Hän tulkitsi Kantrin asianmukaisella apatialla, mutta saaden yleisön mukaansa. Loppua kohden vauhti kiihtyi ja yleisöä viihdytti eniten Samin laulama timanttikaksikko Huonoa musiikkia ja Jänis. Koko repertuaarin jäntevin esitys oli Kummajainen. Myös Työläiset raikasi uskottavalla uholla. Sen sijaan Helppo Elämä ja Albania tuntuivat pakollisilta numeroilta, vaikka dramaturgisesti ovat juuri oikeat loppukirikappaleet.

Encoressa saatiin kuulla vielä Parkkosen tulkitsema J. Karjalais-cover Hippa ja huurteisten yhteislaulujen ykkönen Suudelma. Juliet Jonesin Sydämen esiintyminen oli alkuun huteraa, mutta se tekeekin yhtyeestä juuri niin sympaattisen. Pekka Gröhn esiteltiin keikan aikana viisi kertaa, ehkä tarkoituksella, mikä osoittaa hänen arvonsa, mutta myös sen, että välispiikitkin voisi käsikirjoittaa. Nimittäin anekdootteja riittäisi tällä remmillä varmasti kerrottavaksi. Toisaalta improvisoidut puheenvuorot synnyttävät luontevasti välitöntä huumoria, joka on aina ollut keskeinen osa yhtyeen imagoa. Juliet Jonesin Sydän oli jälleen kerran lämpöä täynnä.

Settilista

Hullua

Juliet Jones 

Rakkauslaulu

Hiekkaan

Mannerheimintie

Paratiisiin

Rolling Stones

Runotyttö

Kantri

Hienolta

Aamuyöllä

Kummajainen

Työläiset

Huonoa musiikkia

Jänis

Helppo elämä

Albania

Encore

Hippa

Suudelma

Juliet Jonesin Sydän @ Tavastia, Helsinki 1.4.2015

Aprillipäivän starttasi uutinen, että Sedu Koskinen olisi ostanut Tavastian ja muuttaisi sen yökerhoksi, jossa live-keikat lopetettaisiin täysin. Onneksi saimme juoda vain kuravettä, sillä elävä musiikki jatkui eilen täydellä teholla Tavastian kuolemattomilla lauteilla. Juliet Jonesin sydämen paluukeikka olisi sinänsä käynyt aprillipäivän pilasta, mutta onneksi ei näin ollut. Odotetusta keikasta ilmoitettiin jo viime vuoden puolella ja varsin nopeasti se myytiin loppuun.

Näin kolme viikkoa sitten Jonesien salakeikan Sture 21:ssa (https://keikkakeppi.com/2015/03/18/juliet-jonesin-sydan-the-rabbits-sture-21-helsinki-14-3-2015/), joten Tavastian vetoa pystyi seuraamaan objektiivisemmin ilman yletöntä nostalgiapöhnää. Muu jengi olikin lähes ekstaasissa, sillä suurin osa heistä oli elänyt ja ikääntynyt Jonesien mukana ja nyt oli jälleennäkemisen aika. Loppuunmyydyn salin tunnelma tavoitteli pyhää toimitusta. Eipä ihme, sillä Jonesit kuopattiin peräti 15 vuotta sitten. Fanien keskuudessa pöhinä alkoi varhain ja heidän keskustelua oli ilo seurata sosiaalisessa mediassa, ja mikä parasta, bändin jäsenet osallistuivat varsinkin rumpali Jussi Parkkosen toimesta kommentointiin aktiivisesti. Jonesien faneilla on poikkeuksellisen intohimoinen suhde suosikkiinsa. Jengi jakoi vanhoja valokuvia, kokemuksia ja fiiliksiä monta viikkoa ennen keikkaa. Vastaavaan hurmokseen en ole törmännyt, vaikka kyse onkin melko pienestä piiristä valtakunnallisesta vinkkelistä katsottuna.

JJSKeikka alkoi myöhässä ilmoitetusta esiintymisajasta. Jonesit antoivat odottaa melkein puoli tuntia ennen kuin astuivat lavalle taustafondin eteen, jossa komeili klassisen ykkösalbumin kannesta tutut sarjakuvahahmot, toki uuden Revontulet –kokoelman henkeen päivitettynä. Keikka käynnistyi takuuvarmasti Roistot ja Juliet Jonesin Sydän –biisikaksikolla. Kummajainen vähän tunnusteli, mutta Huonoa musiikkia hauskoine taustatarinoineen sytytti soiton viimeistään liekkeihin. Tavastian keikan settilista oli hyvin pitkälti toisinto Sture 21:n keikasta. Kuulematta jäi vain En etsii valtaa loistoa. Järjestystä oli muokattu ja sanottakoon, että hitusen huonompaan suuntaan. Salakeikan varsinaisen setin päättänyt Helppo Elämä tuhlattiin nyt liian aikaisin. Se olisi ollut Tavastialla myös oikea biisi lopettaa keikka yhteishuutolauluun. Encoressa kuultiin Platon Platon/Muumi Muumi –medley ja Jussin laulama Hippa. Ylimääräisessä encoressa saatiin vielä bonuksena Sami Jonesin jäähdyttelevä Nuori rakkaus, joka jäi treenikeikalla kuulematta. Jonesien olisi pitänyt poistua lavalta niin, että yleisön päässä olisi soinut räväkämpi biisi. Se olisi voinut olla jälleennäkemisen kunniaksi vaikka riemuvirsi Käymme yhdessä ain, joka ilman torvia olisi saattanut jäädä orvoksi versioksi. Ehkä jätkät treenaa biisin vielä kesän keikoille viralliseksi lopetusbiisiksi.

JJS Poster

Jonesit olivat kautta linjan iskussa. Suurin jännitys oli purettu kolme viikkoa sitten, vaikka täyslastillinen tavastialaisia tuo aina oman lisäkierteensä. Nyt soittimet olivat heti kuosissa ja välispiikeissäkin päästiin rentoon jutusteluun. Ilta oli monelta osin täydellinen. Paluukokoonpano koostuu menestysvuosien keskeisistä jäsenistä ja vain oleellinen biisintekijä Eero Hyyppä on joukosta poissa. Hyypän tilalla koskettimia soittaa Pekka Gröhn. Kitaristit Kari Hyvärinen ja Sami Pirkola laulavat vuoron perään, mutta koko bändillä on erinomaisen tärkeä rooli stemmoissa. Etenkin Paratiisiin –kappale osoittautui yhteislaulun juhlaksi. Muutkin bändin jäsenet saavat vuoronsa astua parrasvaloihin, kun basisti Kari ”Kidi” Heiskari tulkitsee Jussi & The Boys –kappaleen ja Jussi Jones Kantrin.

Vähän ennen varsinaisen setin loppusuoraa koitti pieni tauko ja Kari Jones totesi, että nyt olisi yllätysvieraan aika tulla lavalle. Hän ei ollut se odotetuin Eero Jones, ei edes ex-basisti Pentti Ilola saati Seppo Kansanoja, joka on säveltänyt yhden bändin suurimmista hiteistä: Rakkauslaulun. Sen sijaan lavalle astui viivästellen koko kansan hevijuntti Jouni Hynynen ja saman tien pärähti juuri mainittu Rakkauslaulu soimaan. Valitettavasti se osoittautui fiaskoksi. Vieraileva artisti ei tiennyt mitä säkeistöä laulaa eikä oikein mihin mikrofoniin. Hynynen poistui kesken biisin ja huitaisi kädellään, ettei mennyt ihan pFullSizeRender-4utkeen. Osa varmaan diggasi visiittiä, mutta hc-fanit reagoivat tilanteeseen rajusti. Sami Jones kuittasi biisin loputtua, että viesti tuli kyllä perille. Hynysessä ei ole mitään vikaa. Ihan hyväntahtoinen ele Joneseilta. Hynynen on omassa genressään karismaattinen ukko, mutta Juliet Jonesin sydämen sakraaliselle paluukeikalle hän merkitsi samaa kuin örkki olisi astunut hobittien juhlapöytään. Yleisölle olisi riittänyt Juliet Jonesin sydän. Jos vieraita olisi halunnut tuoda lavalle, niin sen pitäisi liittyä bändiin. Pauli Hanhiniemen olisin voinut nähdä laulamassa Duetto (kadonnut nainen)-biisiä kuten levytti sen aikoinaan Hyypän kanssa, mutta miltä se olisi kuulostanut ilman Eeroa.

Hyvä ettei ollut ihan nappisuoritus, sillä tästä jää nälkä sekä bändille että yleisölle. Jonesit eivät tulleet vain käymään, jonka jälkeen hautautuisivat jälleen raunioihinsa viideksitoista vuodeksi. He tulivat Kari Jonesin mukaan takaisin tehdäkseen useita keikkoja vielä kesän jälkeenkin. Eihän sitä tiedä vaikka innostuisivat levyttämään uutta materiaalia. Sami Jones väsää uusia biisejä ainakin omiin tarpeisiinsa, josko niistä alkaisi muotoutua tuoretta Jones-kamaa. Ehkä kuitenkin parempi, että keskittyvät vanhaan aineistoon, sillä sitähän riittää ja sitä jengi haluaa kuulla. Jussi Jones kailotti Tavastian keikan olleen hänelle vuosituhannen paras päivä ja muidenkin kasvoilla hymy oli alati herkässä. Yleisön seassa taas monella kyyneleet kieriskelivät poskilla. Enpä muista nähneeni näin messiaanista meininkiä Tavastialla pitkään aikaan kuin Jonesien perhejuhlassa.

Jones kiittää ja kumartaaSettilista:

1 Roistot

2 Juliet Jonesin SydänFullSizeRender-2

3 Kummajainen

4 Huonoa musiikkia

5 Valaiset yön

6 Jänis

7 Mihin katosi mies

8 Paratiisiin

9 Työläiset

10 Helppo elämäKidi

11 Cowboy

12 Aamuyöllä

13 Mannerheimintie

14 Kantri

15 Jussi & The Boys

16 Rakkauslaulu

17 Perjantai-ilta

JJS18 Albania

encore

19 Platon Platon/Muumi Muumi

20 Hippa

2. encore

21 Nuori rakkaus