Kanarian suurimman saaren Fuerteventuran keskiosissa pääkaupunki Puerto de la Roseiran eteläpuolella sijaitsee turisteille rakennettu resort-keskittymä Caleta de Fuste, joka myös El Castillona tunnetaan. Paikka on rakennettu turistien ehdoilla maineikkaiden hiekkarantojen ääreen muuten kovin karuun vuoristomaisemaan. Keinotekoisuuden tuntu välittyy eniten kasteltavista golf-kentistä. Aivan rannan tuntumassa seisoo Länsi-Saharaa vasten hulppea Sheraton hotelli, jonka linnamainen ilmentymä lienee paikallisessa mittakaavassa parhaimmasta päästä tarjoten elävää musiikkia joka ilta puoli yhdeksän.
Sheraton hotellin loungen laidalla on pianobaari, jonka nurkassa on paikka artistille. Varsinaista lavaa tai yleisölle tarkoitettua salimaista katsomoa ei ole, vaan musiikkia voi kerääntyä kuuntelemaan nojatuoliryhmittymien ääreen. Tarjoilijat kantavat pöytiin cocktaileja, kun taustalla respassa ramppaa asiakkaita.
Lauantain artisti Jessica Lolli on italialainen Milanossa kouluttautunut viihdelaulaja, mutta asemoinut itsensä Corralejoon Fuerteventuran pohjoiskärkeen. Ensimmäisenä mieleen nousee, mitä italialainen laulaja, jonka ääni voisi soida isommissakin ympyröissä tekee Kanarian saarten vähiten suositulla lomasaarella.
Jessica Lollin keikka oli kuin yhden hengen karaokeshow. Hän oli roudannut paikan päälle itse myös esitystekniikan. Varsinaiset biisit hän poimi tietokoneelta, mistä kullekin laululle löytyi taustasäestys ja sanat laulun turvaksi. Jessica lauloi pitkän kolmen setin keikan kouralliselle yleisöä. Hän istui jalat ristissä läppärinsä ääressä ja tulkitsi sydämensä kyllyydestä. Paikoittain piuhojen kytkennöissä oli jotain vikaa, joka kuului särönä. Lolli yritti välillä korjailla plugien kiinnityksiä, mutta ilman tulosta. Tekninen apuvoima olisi ollut tarpeen sooloartistille. Rätinä jäi onneksi laulujen varjoon, jotka olivat covereita laajalla skaalalla. Parhaiten Jessican sielukas ääni toimi Amy Winehousen, Adelen ja Lady Gagan biiseissä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole viisuja helpoimmasta päästä. Erityisen tulkinnan sai Gnarls Barkleyn Crazy. Ohjelmistoon mahtui myös Elvis Presleytä ja Ben E. Kingiä sekä Gloria Gaynoria. Keikan loppupuolella Lolli esitti toivebiisinä Frank Sinatran klassikon My Wayn, joka karaokessa tuppaa olla se biisi, jolla voi todistaa mestarilaulajan taidot. Jessica Lolli epäili äänensä kestävyyttä, mutta onnistui erinomaisesti ja siirsi kuulijat kulkemaan mielikuvissaan Madison Avenueta. Tämän päälle Jessica osoitti olevansa kielitaitoinen ja tulkitsi myös ranskaksi Edit Piafia.
Fuerteventuran reissulla ei odota kuulevansa nimekästä artistia, mutta Jessica Lollin viihdyttävä setti, vaikkakin karaokemainen veto, täytti livemusiikin puutosta hyvin. Jessican ääni on syvä ja taipuu moneen. Hän on valovoimainen, mutta karisma ei kuitenkaan tunnu riittävän ainakaan isoimmille areenoille. Lieneekö vaatimattomuuutta, mutta kontakti yleisöön jäi ujojen kiitoksien varaan. Siinäpä lienee syy miksi näin kovan tason tulkitsija kiertää turistikohteita. Eikä siinä mitään vähäteltävää ole, sillä yleisö on monikansallista, vastaanottavaista ja rennolla asenteella liikkeellä. Turistille jokainen ilta on lauantai ja esiintyvää taiteilijaa se ei varmastikaan haittaa.
Keikkakeppi 