Hot Snakes (US) @ Sticky Mike’s Frog Bar, Brighton, 1.2.2018

Englannin sateenkaaripääkaupungin mainetta kantava Brighton on Etelä-Englannin helmi. Kaupunki teki vaikutuksen myös toisella tapaa, sillä heti rautatieaseman ulkopuolella kaksimetrinen korsto haukotteli suustaan sateenkaaren miltei jalkojeni juureen. Siitä olikin hyvä rientää klubiin nimeltä Sticky Mike’s Frog Bar, jonka lauteilla esiintyisi tänä iltana Hot Snakes.

hotsnakesSan Diegosta kotoisin oleva Hot Snakes on post-hardcoren mielenkiintoisimpia kokoonpanoja. Yhtye teki läpimurtonsa 2000-luvun alussa ja kolmen kovan albumin jälkeen jäi pitkälle tauolle, kunnes kytkivät taas soittimet vahvistimiin. Hot Snakesin pääpiruilla on historiaa monessa bändissä (Drive Like Jehu, Rocket from the Crypt), joten kyseessä ei ole ihan untuvikkojen joukkio. Nyt viidenkympin kieppeillä olevat äijät ovat paluun kunniaksi tuutanneet uuden singlen myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta albumilta Jericho Sirens. Lisäksi Sub Pop on laittanut ulos vanhan tuotannon uusintapainoksina – ja onneksi vinyyleinä, sillä vielä viime vuosikymmenen alussa ilmestyi paljon hyvää tavaraa vain cd-formaatissa.

IMG_3610Sticky Mike’s Frog Bar on kahden kerroksen baari. Yläkerrassa hengailutilaa ja varsinainen klubi alakerrassa. Ostin lipun ennakkoon WeGotTickets -nettimyynnin kautta. Ostotapahtuma sujui ongelmitta, mutta varsinaista tikettiä eivät ennalta toimittaneet. Viestissä korostettiin vihreiden arvojen vuoksi, että lippua ei tarvitse tulostaa. Riittää, kun ottaa mukaan viitenumeron. Tämä vaikutti hieman epävarmalta touhulta, varsinkin kun saapuu kaukaa. Lisäjännitystä toi lumimyrsky, joka viivästytti lentoa usealla tunnilla. Lopulta ehdin keikalle kreivin aikaan. Sisäänpääsyyn riitti lopulta, että nimi oli listalla.

IMG_3608Oven takaa avautui klubi, joka paljastui melkoiseksi hobittiluolaksi. Korkeutta ei ollut paljon yli päälaen, mutta katossa oleviin useisiin palkkeihin olisi lyönyt päänsä keskimittainenkin. Palkit oli sentään pehmustettu. Pari sataa henkeä vetävä klubi oli sokkeloinen ja musiikin kuunteluun epäkäytännöllinen. Hetkittäin loppuunmyydyssä konsertissa valtasivat mielen klaustrofobiset ajatukset, varsinkin tulipalon sattuessa. Näköyhteys lavalle tarjotaan vain niille, jotka tunkeutuvat eturiviin. Aikomukseni oli kuunnella Hot Snakes paraatipaikalta, mutta asetuin kuitenkin lavan laitamille. Hyvä niin, sillä keikan mittaan olisin lentänyt nurin monta kertaa eturivin väen heiluessa ja ryntäillessä kuin mullilauma. Crowd Surfingilta ei myöskään vältytty. Kelpo meininkiä, koska yleisö oli suurelta osin setäosastoa.

IMG_3578Hot Snakes on kiertänyt pitkin Englantia ja keikkakunto oli trimmattu kuosiin. Yhtye tarjosi monipuolisen kattauksen yhtyeen tuotannosta. Ilahduttavasti joukossa oli uutta materiaalia, josta etenkin single Six Wave Hold-Down istui muiden sekaan komeasti. Debyyttialbumi Automatic Midnight (2000), kova kakkonen Suiside Invoice (2002) ja killeri kolmonen Audit in Progress (2004) kahlattiin demokraattisesti läpi. Henkilökohtaisesti juuri Audit in Progress on tehnyt suurimman vaikutuksen, jolta kuultiinkin räjäyttävät Braintrust, This Mystic Decade ja Plenty for All.

IMG_3585Yhtyeen rumpalina toimi palmikkopää Jason Kourkounis, joka piti paketin kasassa komeasti. Enemmän kalifornialaiselta automyyjältä näyttävä basisti Gar Wood osoittautui karismaattiseksi peukuttajaksi. San Diegon auringon päivettämä ja armoitettu kitaristi John Reis taas veivasi ja vatkasi kuusikielistään yleisön seassa monta biisiä ennen kuin nousi lavalle. Laulaja-kitaristi paahtoi urku auki samalla tavalla kuin 15 vuotta sitten. Kyllä kelpasi – Hot Snakes sihisi, sähisi ja pisti kuin tuhat kaktuksen piikkiä.

Settilista:

Death Camp Fantasy

Who Died

LAX

I Hate the Kids

Gar Forgets His Insulin

XOX

Six Wave Hold-Down

I Need a Doctor

10th Planet

Past Lives

Jericho Sirens

This Mystic Decade

Think About Carbs

Plenty For All

Having Another

Braintrust

Hi-Lites

Retrofit

Encore

Suicide Invoice

If Credit’s What Matters I’ll Take Credit

Automatic Midnight

No Hands

IMG_3606

Sebadoh (US) @ The Bowery Ballroom, Manhattan, NY 1.11.2013

Atlantin tuolla puolen ja varsinkin isossa omenassa riittää keikkoja jokaiselle illalle niin paljon, että harvemmin niitä myydään loppuun. Ennen New Yorkin matkaa tuli tsekattua tarjontaa ja huomasin Sebadohin keikan olevan loppuunmyyty. Tästä syntyi valppaus. Nimittäin onneksi on olemassa lippuja välittävä sivusto Stubhub.com. Saittia voisi luonnehtia tapahtumalippujen huuto.netiksi. Varsin kätevä mesta, mistä sain ostettua lipun maineikkaalle The Bowery Ballroomin venuelle kohtuulliseen 32$ hintaan. Lower East Siden liepeillä sijaitseva klubi on rakennettu 1920-luvulla vähittäistavarakaupaksi, mutta huonot ajat ovat joskus toisen onni. Niinpä pytingin puitteet siirtyivät klubitoiminnalle vuonna 1997. Bowery Ballroom vetää 550 henkeä ja jengiä mahtuu sekä permannolle että parvelle. Itse katsoin keikan alkupuoliskon ylhäältä, mistä näkymä oli esteetöttämän hyvä, tosin soundit kuuluivat tunkkaisemmalta kuin alakerran lattialta, mistä tuijottelin keikan loppupuolen.

Sebadoh

Sebadoh @ The Bowery Ballroom

Sebadoh on legendaarinen vaihtoehtoista lo-fi rockia tahkova orkesteri, joka julkaisi vastikään syyskuussa uuden Defend Yourself albumin 14 vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna uudesta luovuudesta antoi merkkejä jo lupaava Secret EP. Sebadohin nokkamies on Lou Barlow, joka tunnetaan alkuperäisenä Dinosaur Jr basistina. Barlowin lauluntekijätaidot eivät saaneet kuitenkaan tilaa J. Mascisin liidamassa joukkueessa. Saatuaan fudut Barlow alkoi värkätä omaa tuotantoa Sebadoh -nimen alla ja pääsi myöhemmin arvostetun indie-levymerkki Sub Popin alle ja keräsi alternative-piireissä mittavaa arvostusta. Nyttemmin Lou Barlow on palannut takaisin myös Dinosaur Jr:n riveihin, mutta tänä vuonna moottoritie on kuuma jälleen kerran Sebadohia varten.

Sebadohin soittoaika ilmoitettiin alkavaksi klo 22.00 ja siihen aikaan jampat olivatkin jo lavalla tekemässä huolettoman oloista soundcheckiä. Yhtäkkiä testailun jälkeen jätkät alkoivat veivata biisejä sen kummemmin ottamatta yleisöä haltuun. Huomiota ei ollut kuitenkaan vaikea saada, sillä keikan aloitti uuden albumin kirkkain helmi I Will, jonka voi kainostelematta nostaa yhdeksi vuoden kovimmista biiseistä. Ehtaa klassikkoainesta. Lou Barlow aloitti keikan kitarassa ja laulussa, mutta aika demokraattisesti skitta vaihtui bassoon, kun vetovastuun otti  tasavuoroin Jason Loewenstein. Samalla Loewenstein otti myös solistin roolin. Jason Loewenstain on ollut bändissä lähes alkumetreiltä lähtien ja luonut kontrastia Barlowin olemukselle ja tuotannolle. Valitettavasti meikäläiselle keulamiesten vaihtelu tarkoittaa kahta eri bändiä, joista toinen on hyvä ja toinen keskinkertainen. Loewensteinin ote on rujompi ja suoraviivaisempi noise-osastoa mukaillen, kun taas Barlowin biiseissä on sielukkuutta ja tarttuvia melodiakulkuja. Toki Loewensteinin My Drugs oli keikan parhaimmistoa, mutta muut biisit jäävät Barlowin varjoon. Trion täydentää Bob D’Amico, joka taitaa olla jo bändin neljäs rumpali, mutta hoiti hommansa asianmukaisella tavalla.

Sebadoh 2

Sebadohin keikasta jäi epätasainen fiilis. Paikoin veto imi virran mukaan, mutta paikoin meininki hyytyi puuroksi. Yhdysvaltain kiertueen aloituskeikassa oli alkuun havaittavissa pientä spennaamista, joka kuitenkin hävisi nopeasti mittavan biisikatraan alle. Sebadoh soitti kaikkiaan 24 rallia, joista esiin nousivat uuden albumin Oxygen ja State of Mind (jo aiemmin hehkutetun I Willin lisäksi). Vanhemmasta materiaalista Bakesale (1994) albumilta kuultu Rebound soitettiin ikiklassikolle kuuluvan arvon mukaan kuten myös On Fire, joka on Harmacy (1996) albumin jalokivi. Varsinaisen setin päätti Soul and Fire, joka on sinkkubiisi Bubble and Scrape (1993) albumilta. Encoren päätöskappaleina kuultiin järjettömän kovat Skull  pitkäsoitolta Bakesale ja The Freed Pig albumilta Sebadoh III (1991). Styget takoivat kalloon muistutuksen miksi bändillä on vaihtoehtopiireissä edelleen vahva asema. Melkein toivoisi, että Amerikan tourin jälkeen bändi lähtisi kiertämään vanhalle mantereelle ja mieluusti tänne takahikiälle asti.