Dinosaur Jr. (US) @ Tavastia, Helsinki, 5.12.2017

Kuvahaun tulos haulle dinosaur jr tavastiaDinosaur Jr. vieraili kuluvana vuonna Suomessa jo toistamiseen. Kesäkuinen Sideways jäi väliin, mutta niin oli kaikki aikaisemmatkin keikat menneet ohi. Nyt aukko sivistyksessä korjaantui vihdoin. Dinosaur Jr. on aina ollut se tyylilleen uskollinen särökitaroiden ja melodioiden hallittu kovaääninen sekamelska. Yhtyeen taival alkoi 1984 ja pitkän välirikon jälkeen kokoonpano on ollut alkuperäisessä kuosissa vuodesta 2005 lähtien. Jos kitaristi-laulaja J Mascis on bändin pää, niin basisti-laulaja Lou Barlow on keho ja rumpali Murph raajat. Näin ainakin Tavastian keikan pohjalta voi päätellä.

Näin Lou Barlowin muutama vuosi takaperin hänen Sebadoh -yhtyeensä kanssa. Jostain syystä Barlowin tuotokset ovat kiinnostaneet minua enemmän kuin Dinosaur Jr. Tästä lähtökohdasta ajattelin, että olisiko nyt Dinojen vuoro nousta meikäläisen mittapuussa korkeammalle. Onhan Dinosaur Jr. selkeästi suositumpi yhtye.  https://keikkakeppi.com/2013/11/12/sebadoh-us-bowery-ballroom-manhattan-ny-1-11-2013/

IMG_3304Keikka alkoi itsenäisyyspäivän aattoiltana tasan 21 miltei täydelle tuvalle. Bändin taakse lavalle kasattu backline oli vaikuttava. Marshall -kaappien määrä todisti bändin maineen lujaa soittavana yhtyeenä. Keikalle piti varautua korvatulpilla. Ensimmäiset 45 minuuttia kuuntelin korvat suojattuina, mitä teen ani harvoin. Todettava taas, että korvat tukittuna kuunteleminen tuntuu yhtä kumiselta kuin uiminen märkäpuvussa kesäisessä järvessä. Keikan loppupuoliskon väijyin lavan oikealla reunalla oviaukossa, joka itsessään dumppasi äänenvoimakkututa sen verran, että pärjäsin ilman kuulosuojaimia. Heti kuulosti paljaaltaan paremmalta.

Dinosaur Jr aloitti vakuuttavasti kappaleella Thumb, vaikka J Mascisin  leipiintynyt olemus muuta osoittaa. Mies ei juttele mukavia, ei liiku. Hän tönöttää ilmeettömästi lavalla kuin seinää vasten hylätty skeittilauta. Hän laulaa varsin lakonisesti, vaikka ääniala nousee tarvittaessa tuttuun falsettiin. Mutta kitaran varressa Mascisista irtoaa puristamatta mitä tiukimmat soolot. Lou Barlow pitää lavaenergiaa yllä heilumalla ja hakkaamalla bassostaan kaiken irti. Hänen kasvojansa on vaikea erottaa hiuspehkon alta, sillä karvat roikkuvat naaman edessä kuin unkarilaisella pulilla. Rumpali Murph hakkaa kannuja välillä niin, että iskutiheys saa silmät väpättämään.

IMG_3346Dinosaur Jr kiertää viime vuonna julkaistun Give a Glimbpse of What Yer Not -albumin puolesta. Tuotos on laadukas ja tarjoaa tukun Mascisin rustaamia tarttuvia kappaleita kuten Tiny ja Lost All Day. Lou Barlowin kynästä lähtenyt Left/Right sisältää tuttua melodista haikeutta. Bändin elinvoimaisuudesta kertoo, että pari viimeistä albumia ovat varsin laadukkaita. Illan parhaan vedon tittelin nappasi Watch the Corners, joka löytyy edelliseltä pitkäsoitolta I Bet on Sky (2012).  Setti kattoi uudemman materiaalin ohessa kaikki bändin tunnetuimmat biisit kuten Feel the Pain ja Start Choppin’.

Bändin päätettyä varsinaisen osuuden vieressäni ventovieras totesi, että illan kruunaisi jos Dinot soittaisivat vielä coverina The Curen Just Like Heaven. Sieltä se ensimmäisenä encorena heti napsahti ja kaveri ryntäsi lavan eteen ärhäkästi pogoamaan. Bändillä riittää fanipohjaa Suomessa, jotta maahan kannattaa tulla parikin kertaa vuodessa. Dinosaur jr. soitti kaiken kaikkiaan kelpo keikan, mutta miten paljon biiseistä olisi nauttinut enemmän, jos volumenappi olisi ollut kaakon sijaan koilisessa. Biisit nousisivat hiljaisempina paremmin esiin, mutta mitenkäs dinosaurus hetkessä sisiliskoksi muuttuisi.

IMG_3320

Sebadoh (US) @ The Bowery Ballroom, Manhattan, NY 1.11.2013

Atlantin tuolla puolen ja varsinkin isossa omenassa riittää keikkoja jokaiselle illalle niin paljon, että harvemmin niitä myydään loppuun. Ennen New Yorkin matkaa tuli tsekattua tarjontaa ja huomasin Sebadohin keikan olevan loppuunmyyty. Tästä syntyi valppaus. Nimittäin onneksi on olemassa lippuja välittävä sivusto Stubhub.com. Saittia voisi luonnehtia tapahtumalippujen huuto.netiksi. Varsin kätevä mesta, mistä sain ostettua lipun maineikkaalle The Bowery Ballroomin venuelle kohtuulliseen 32$ hintaan. Lower East Siden liepeillä sijaitseva klubi on rakennettu 1920-luvulla vähittäistavarakaupaksi, mutta huonot ajat ovat joskus toisen onni. Niinpä pytingin puitteet siirtyivät klubitoiminnalle vuonna 1997. Bowery Ballroom vetää 550 henkeä ja jengiä mahtuu sekä permannolle että parvelle. Itse katsoin keikan alkupuoliskon ylhäältä, mistä näkymä oli esteetöttämän hyvä, tosin soundit kuuluivat tunkkaisemmalta kuin alakerran lattialta, mistä tuijottelin keikan loppupuolen.

Sebadoh

Sebadoh @ The Bowery Ballroom

Sebadoh on legendaarinen vaihtoehtoista lo-fi rockia tahkova orkesteri, joka julkaisi vastikään syyskuussa uuden Defend Yourself albumin 14 vuoden tauon jälkeen. Viime vuonna uudesta luovuudesta antoi merkkejä jo lupaava Secret EP. Sebadohin nokkamies on Lou Barlow, joka tunnetaan alkuperäisenä Dinosaur Jr basistina. Barlowin lauluntekijätaidot eivät saaneet kuitenkaan tilaa J. Mascisin liidamassa joukkueessa. Saatuaan fudut Barlow alkoi värkätä omaa tuotantoa Sebadoh -nimen alla ja pääsi myöhemmin arvostetun indie-levymerkki Sub Popin alle ja keräsi alternative-piireissä mittavaa arvostusta. Nyttemmin Lou Barlow on palannut takaisin myös Dinosaur Jr:n riveihin, mutta tänä vuonna moottoritie on kuuma jälleen kerran Sebadohia varten.

Sebadohin soittoaika ilmoitettiin alkavaksi klo 22.00 ja siihen aikaan jampat olivatkin jo lavalla tekemässä huolettoman oloista soundcheckiä. Yhtäkkiä testailun jälkeen jätkät alkoivat veivata biisejä sen kummemmin ottamatta yleisöä haltuun. Huomiota ei ollut kuitenkaan vaikea saada, sillä keikan aloitti uuden albumin kirkkain helmi I Will, jonka voi kainostelematta nostaa yhdeksi vuoden kovimmista biiseistä. Ehtaa klassikkoainesta. Lou Barlow aloitti keikan kitarassa ja laulussa, mutta aika demokraattisesti skitta vaihtui bassoon, kun vetovastuun otti  tasavuoroin Jason Loewenstein. Samalla Loewenstein otti myös solistin roolin. Jason Loewenstain on ollut bändissä lähes alkumetreiltä lähtien ja luonut kontrastia Barlowin olemukselle ja tuotannolle. Valitettavasti meikäläiselle keulamiesten vaihtelu tarkoittaa kahta eri bändiä, joista toinen on hyvä ja toinen keskinkertainen. Loewensteinin ote on rujompi ja suoraviivaisempi noise-osastoa mukaillen, kun taas Barlowin biiseissä on sielukkuutta ja tarttuvia melodiakulkuja. Toki Loewensteinin My Drugs oli keikan parhaimmistoa, mutta muut biisit jäävät Barlowin varjoon. Trion täydentää Bob D’Amico, joka taitaa olla jo bändin neljäs rumpali, mutta hoiti hommansa asianmukaisella tavalla.

Sebadoh 2

Sebadohin keikasta jäi epätasainen fiilis. Paikoin veto imi virran mukaan, mutta paikoin meininki hyytyi puuroksi. Yhdysvaltain kiertueen aloituskeikassa oli alkuun havaittavissa pientä spennaamista, joka kuitenkin hävisi nopeasti mittavan biisikatraan alle. Sebadoh soitti kaikkiaan 24 rallia, joista esiin nousivat uuden albumin Oxygen ja State of Mind (jo aiemmin hehkutetun I Willin lisäksi). Vanhemmasta materiaalista Bakesale (1994) albumilta kuultu Rebound soitettiin ikiklassikolle kuuluvan arvon mukaan kuten myös On Fire, joka on Harmacy (1996) albumin jalokivi. Varsinaisen setin päätti Soul and Fire, joka on sinkkubiisi Bubble and Scrape (1993) albumilta. Encoren päätöskappaleina kuultiin järjettömän kovat Skull  pitkäsoitolta Bakesale ja The Freed Pig albumilta Sebadoh III (1991). Styget takoivat kalloon muistutuksen miksi bändillä on vaihtoehtopiireissä edelleen vahva asema. Melkein toivoisi, että Amerikan tourin jälkeen bändi lähtisi kiertämään vanhalle mantereelle ja mieluusti tänne takahikiälle asti.