Cirkus rakennettiin Skansenin läheisyyteen akrobaateille ja klovneille 125 vuotta sitten. Talossa ei ole ollut enää vuosikausiin tarjolla jongleerauksia, vaan se toimii nykyään ajanmukaisena konserttisalina. Cirkuksessa on esiintynyt lukuisia merkittäviä länsimaisen pop–musiikin legendoja Neil Youngista lähtien. Kiehtova talo henkii edelleen kattokrumeluureineen ja punaisine penkkiriveineen sirkuksen perinteitä. Permanto on ympyränmuotoinen ja yhdelle sivulla on suuri lava. Korkeudesta huolimatta akustiikka on tilassa hyvä. Saliin mahtuu yleisöä 1650 henkeä. Tällä kertaa sirkustirehtöörin viittaa kantoi amerikkalainen Father John Misty.

Josh Tillman on esiintynyt Father John Misty -nimellä viimeiset viisi vuotta. Alter egon myötä hän on noussut vääjäämättömästi itsenäisten lauluntekijöiden eturiviin. Hän teki viime vuosikymmenellä soolouraa nimellä J. Tillman, mutta soitti myös rumpuja muutamien yhtyeiden riveissä. Maineikkaan Fleet Foxesin rumpalin sooloura herätti kiinnostusta täällä peräpohjolassakin. Father John Mistyn kolme albumia Fear Fun (2012), I Love You, Honeybear (2015 ja tänä keväänä julkaistu Pure Comedy ovat kukin julkaisuvuotensa merkkiteoksia. Father John Misty on vakiinnuttanut nopeasti arvostetun artistin aseman ja hänen näkemisensä elävänä on ollut itselläkin toivelistan kärkipäässä. Artisti piipahti Tavastialla syksyllä 2012, mutta sen missaaminen pakotti tällä kertaa matkustamaan Tukholmaan saakka.

Illan pääesiintyjää lämmitteli The Walkmen -yhtyeestä tuttu Hamilton Leithauser, joka teki viime vuonna Vampire Weekendin riveistä lähteneen Rostamin kanssa kehutun duettoalbumin I Had A Dream That You Were Mine. New Yorkissa vaikuttava Dennis Quaidia ulkoisesti muistuttava Leithauser osoittautui mutkattomaksi esiintyjäksi, vaikka ensivaikutelma loikin hänestä ryppyotsaisen kuvan. Turpakäräjille hän ei tullut, vaan soitti rullaavan keikan kolmihenkisen yhtyeensä kanssa. Keikka alkoi kappaleella Rough Up Going ( I Won’t Let Up). Perään kuultu Sick As A Dog toimi myös mainiosti, mutta Letihauserin paras osuma oli odotetusti albumin raastava avainkappale A 1000 Times. Leithauser tulkitsee laulujaan antaumuksella ja etenkin illan päättäneessä kappaleessa 1959 Hamilton vetäisi komeasti dueton molemmat osuudet. Ilta alkoi mainiosti. Ainoastaan jäin aprikoimaan, mitä Rostamin läsnäolo olisi tuonut lisää.

Father John Misty asteli kahdeksan hengen orkesterinsa kanssa lavalle klo 20:40. Screenille heijastui uuden albumin kuvittaneen Ed Steedin käden jälki. Father John Misty aloitti uuden albumin materiaalilla. Keikan aloitus on aina tärkeä, mutta tämä keikka ei yskinyt, vaan käynnistyi paremmin kuin koskaan. Neljän ensimmäisen biisin putki: Pure Comedy, Total Entertainment Forever, Things It Would Have Been Helpful to Know Before the Revolution ja Ballad of the Dying Man tarjosivat livemusiikin riemujuhlan. Vaikka uusi albumi ei kokonaisuutena tavoita I Love You, Honeybearin tasoa, todisti aloitusnelikko, että uudet biisit toimivat elävänä paremmin.

Josh Tillman voisi olla aikamme John Lennon, mutta vielä on matkaa hänen asemaansa. Tillman on karismaattinen lauluntekijä, joka uskaltaa avata suunsa yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista ironian ja mustan huumorin sävyin. Toisaalta hän on läpinäkyvän avoin ja emotionaalinen, joka ei häpeile avata omaa persoonallisuuttaan ja elämäänsä. Lavalla Josh Tillman kaksirivisessä puvuntakissaan, pillifarkuissaan ja tuuheassa parrassaan on salskea näky. Hän on vakavasti otettava, mutta irrotteleva, hassu heittäytyjä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin alkuun varautuneelta vaikuttanut Tillman alkoi jutustella leppoisasti yleisön kanssa. Pitkin keikkaa hän polvistui useita kertoja kosketusetäisyydelle ja aivan lopuksi antautui yleisön syleilyihin.

Keikan aikana kuultiin parikymmentä kappaletta, jotka kaikki olivat kolmelta albumilta paitsi encoren joukossa kuultu Real Love Baby, joka on vain digitaalisena singlenä julkaistu. Father John Misty todisti, että laadukasta materiaalia riittää kevyesti kahden tunnin keikalle. Encoren startteri ei olisi voinut olla osuvampi. Bored in the USA toimii kuin tykki tällä epävarmuuden ja idiotismin aikakaudella. Josh Tillman keskeytti kappaleen ja sadatteli miten outoa on olla amerikkalainen nykyään. Kappaleen jatkuessa albumilla tutut yleisön hörähdykset kuultiin taustanauhoilta. Tuskin olisi ollut mahdoton tehtävä kaivaa samat reaktiot elävästi paikan päällä. Ruotsalainen yleisö oli maltillista ja jaksoi vihellellä useasti, mutta innokkaampia taputuksia olen kuullut muualla enemmänkin. Encore venähti viiden biisin mittaiseksi, jonka loppuun kuultiin jopa pari toivelaulua. Father John Misty perusteli sillä, ettei aio tulla pitkään aikaan Ruotsiin. Siihen löytyy syy Yhdysvalloista ja irrottautumisesta Pariisin ilmastonsopimuksesta. Oma hiilijalanjälkeni kasvoi tällä reissulla aimo annoksen lentäessäni Ruotsiin, mutta Father John Mistyn vuoksi voisin nousta rakettiin.

Settilista:

Pure Comedy

Total Entertainment Forever

Things It Would Have Been Helpful to Know Before the Revolution

Ballad of the Dying Man

When You’re Smiling and Astride Me

Strange Encounter

Nothing Good Ever Happens at the Goddamn Thirsty Crow

Funtimes in Babylon

Nancy From Now On

Chateau Lobby #4 (in C for Two Virgins)

Birdie

When the God of Love Returns There’ll Be Hell to Pay

True Affection

Hollywood Forever Cemetery Sings

I Love You, Honeybear

Encore

Bored in the USA

The Memo

Real Love Baby

Only Son of the Ladiesman

Holy Shit