Amerikkalainen folk-perinne tuottaa katkeamattomassa nauhassa singer-songwriter -helmiä. Yksi tuoreista, mutta jo kypsyneistä hedelmistä, oli poimittavissa Espoon Sellosalissa, joka oli piristävä poikkeus Sellosalin ohjelmistossa. Joshua James on alunperin Nebraskasta, mutta Utahiin asettunut artisti, joka on julkaissut muutaman pitkäsoiton ja saanut tukevaa jalansijaa vakavasti otettavien artistien joukossa. Joshua James kiersi Suomessa jo pari vuotta sitten soittaen kolme konserttia. Tällä kertaa mies aloitti Espoosta, mistä jatkoi matkaansa Ylläs Jazz-tapahtumaan soittamaan pari keikkaa.

Joshua Jamesin vierailusta saamme kiittää lämmittelijän roolissa soittaneita Ninni Poijärveä ja Mika Kuokkasta, joiden ystävä Utahin aavikkokurkku on. Poijärvi ja Kuokkanen soittivat trio-pohjalta Steel-kitaristivelho Olli Haaviston kanssa kolmen vartin keikan. Laadukas setti koostui omista duo-levyn kappaleista, covereista ja parista Hoedownin riveissä soitetuista kappaleista. Mikä parasta, tulevalta albumilta kuultiin pari neitsytvetoa ja ne nousivatkin koko illan komeimmiksi esityksiksi. Ninni Poijärvi kertoi jännittäneensä kovasti, mutta erityisen hienosti soi Valentine’s Hobo, jonka oli säveltänyt Kuokkanen ja sanoittanut australialainen Terry McArthur. Covereista Bob Dylanin I’ll be Your Baby Tonight yritti hakea tuoretta tulkintaa täysin onnistumatta, mutta J.J. Calen Ridin’ Home vilisti preerian halki kuin juna. Poijärven ja Kuokkasen äänet solmiutuvat hyvin toisiinsa ja taustalla Olli Haaviston steel-kitarointi naukui niin kuin pitääkin. Ninni oli puheliaalla päällä ja mutkien kautta tarinat pohjustivat lauluja mukavasti.

Ennen pääesiintyjää nautittiin konserttisalin tapojen mukaisesti väliaikadrinksut lämpiössä. Joshua James, reilu kolmekymppinen mies syvästä lännestä, astui lavalle vähän yli kahdeksan seuranaan sähkökitaristi Evan Coulombe. Joshua James on hoikka kaveri, joka pillifarkuissaan ja lyhythihaisessa kauluspaidassaan ei jäykistellyt kitaransa kanssa, vaan tanssahteli koikkelehtien kuin monsieur Hulot konsanaan. Keikka starttasi intensiivisesti kappaleella Mystic. Jamesin laulu on kuivan karheaa, mutta solisee kuin kevät puro Kalliovuorten rinteillä.

Jamesin pitkäaikainen soittokumppani Evan Coulombe rouhi kitarastaan harvakseltaan mutta hallitusti biisejä tukevat riffit. Joshua James itse keskittyi komppaamaan akustisella kitarallaan, mutta istui mies hetkeksi flyygelin ääreen. Coulomben stemmalaulu sai kahden miehen orkesterin kuulostamaan isommalta kokoonpanolta. James soitti pelkästään omaa tuotantoa ja mikäpä sitä soittaessa, kun osaa säveltää varsin laadukasta tavaraa. Valtayleisöä nuoleskelevat hitit puuttuvat, mutta biiseissä on imua. Ennalta en ollut kuunnellut Jamesin koko tuotantoa läpi, mutta tämän esityksen jälkeen en pane vastaan. Joshua James julkaisi vuonna 2012 komean albumin From The Top Of Willamette Mountain, jolta kuultiin useampikin Erityisesti Ghost in the Town, So Did I nousivat esiin. Eikä ollut suuri yllätys, että Joshua James kutsui ystävänsä lavalle ja esitti heidän kanssaan muutaman kappaleen. Poijärven viulu, Kuokkasen ukulele ja Haaviston steel-kitarointi jos mitkä sopivat Jamesin ja Coulomben kaveriksi, mutta miksaaja ei osannut tässä kohtaa hoitaa hommaansa, vaan jätti suomalaisten soiton miltei kuulumattomiin.

Sellosali on noussut konserttisalien suosikkipaikaksi. Akustiikka toimii, sijainti on hyvä ja auton saa kätevästi parkkiin lähelle, mutta junallakin pääsee Helsingistä näppärästi. Narikka purkautui keikan jälkeen turhan hitaasti, mutta mihinkäs sitä kiire kun artisti tulee vielä eteisaulaan jakamaan nimikirjoituksia. Sellosalin ohjelmisto on kotimaisvoittoista, mutta tällaiset Amerikan vieraat ovat tervetullut lisä jatkossakin. Kehut vielä varsin maltillisesta hinnoittelusta: lipuista joutui pulittamaan vaivaiset 11 euroa. Ei siis ihme, että melko tuntematonkin esiintyjä veti penkkirivit täyteen innostunutta yleisöä.