Britit ovat olleet uranuurtaja popmusiikissa etenkin 1960-luvulla, mutta vasta 1990-luku jätti termin brittipop historiaan. Tuolloin kärkikaksikkona nahistelivat Oasis ja Blur, mutta heidän vanavedessänsä tulivat Suede ja monet muut bändit. Heidän keski-ikäisiään fanejaan on hemmoteltu viime aikoina oikein olan takaa, sillä Oasis hurmostutti viime vuonna stadioneita menneisyyden karismallaan, mutta ovat hekin valmistelemassa uusia kappaleita. Blur ryhdistäytyy aika ajoin uuden musiikin parissa ja kiertelee kuitenkin harvakseltaan. Ysärin menestysbändeistä Suede on ehdottomasti johdonmukaisesti aktiivisin, vaikka piti sekin vuosituhannen alussa pitkän breikin. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana yhtye on julkaissut runsaasti laatukamaa ja kiertänyt säännöllisesti. Sen varjolla Suede aloitti Dancing With European kiertueensa Helsingistä.
Odotukset yli 35 vuotta toimineisiin bändeihin kallistuvat yleensä nostalgiaan. Suede on siitä poikkeuksellinen bändi, että he julkaisevat musiikkia tasaisesti, mutta joka kerta he myös yllättävät miten onnistuneita uudet kappaleet ovat. Jokaiselta albumilta löytyy isoja biisejä, jotka laittavat kampoihin vanhoille klassikoille. Tuorein albumi Antidepressants (2025) on teemoiltaan synkkä, mutta täynnä rullaavaa elämänmakuista post-punkia, jolta ei itse asiassa heikkoja lenkkejä löydy. Edelliset neljä albumia ovat myös kukin varsin onnistuneita.
Helsingin jäähalliin yleisöstä enemmistö oli saapunut varmasti kuulemaan vanhoja ikivihreistä ja keikan jälkeen pois kävellessä kuului supinaa, etteivät uudet kappaleet pärjänneet vanhoille. Voihan se niinkin olla, mutta kyse on myös siitä, että uusia lauluja ei kuule samalla tavalla, sillä moni vanhempi virkaa tekevä bändi ei saa enää samaa huomiota tämän päivän hittiartistien rinnalla. Menneiden hittien perässä tulleet saattoivat hieman pettyä, sillä keikasta miltei puolet oli uudehkoja biisejä. Sueden settilista kuitenkin hieman elää paikkakuntakohtaisesti, vaikka olemme tietoisia, että konserttien visuaaliset taustat asettavat settilistoille reunaehtoja.
Edellisen kerran näin Sueden Sideways -festivaaleilla samaisen jäähallin ulkopuolella. Muistelin, että silloin äänenvoimakkuus oli jopa alhainen johtuen ulkoilmakeikasta ja asuinalueiden läheisyydestä. Jäähallin sisällä tilanne oli päinvastainen. Suede tykitti napakan alle puolitoistatuntisen keikan äänenvoimakkuutta säästelemättä. Sovitukset olivat uskollisia, mutta soundi oli raaka. Rummut oli miksattu mäiskeeksi ja kitaravallit murisivat tuoreimman albumin post-punkissa hengessä.
Keikka alkoi kolmella mainiolla uuden albumin kappaleella, josta nimikkokappaleesta on tullut oma suosikkini. Varsinainen yleisön herättäjä oli kuitenkin Trash. Settilista oli läpileikkaus koko uralta ja kappaleita kuultiin lähes kaikilta albumeilta ja vähän harvemmin kuultujakin. Pääpaino lankesi ysärille ja kolmelle viimeiselle albumille. Vahvalta Autofiction (2022) -albumilta kuultiin kolme kappaletta, joista encoreksi nostettiin yllättäen Only Way I Can I Love You, joka on hienon melodian omaava kohtalokas rakkauden tunnustus.
Yhtyeen energinen keulakuva Brett Andersson otti yleisön haltuun ensimetreillä ja piti itsensä liikkeellä läpi keikan. Ilmahyppyjä ei nähty samalla tavalla kuin aiemmin. Nyt Brettin oli laskeutui turvallisemmin eturiviin yleisön eteen. Andersson laulatti yleisöä myös useaan otteeseen, mutta suomalaisyleisön kanssa tunnelma lähinnä latistuu. Brettin ääni on edelleen iskussa, vaikka ikä on hieman kaventunut skaalaa. Vaikka Suede piirtyy helposti johtohahmonsa kautta, on kyseessä kuitenkin tiukasti yhteen hioutunut bändi, joka nykykokoonpanollakin ollut kasassa yli 30 vuotta. Brett Andersson tekee biisejä aina muiden kanssa. Alkuaikoina Anderssonin aisaparina oli Bernard Butler, joka lähti bändistä omille teilleen jo 1994. Sen jälkeen biisit ovat syntyneet yhteistyössä kitaristi Richard Oakesin ja kitaristi/kosketinsoittaja Neil Codlinging kanssa. Varsinaisena perustajajäsenenä alusta asti on ollut Anderssonin ohella vain basisti Matt Osman, vaikka käytännössä rumpali Simon Gilbert liittyi mukaan aivan alussa, paljon ennen ensimmäistä julkaisua.
Suede todisti olevansa ysäribrittibändien ykkönen, ja lähinnä siksi, ettei se ole jäänyt sinne, vaan jatkaa päämäärätietoisesti eteenpäin tavoitteenaan kehittyä jokaisella albumillaan. Jos yleisön mielestä ne suuret biisit ovat ensimmäiseltä kolmelta albumilta, niin uudet biisit kuulostavat tässä ajassa kuitenkin suuremmilta.
Settilista:
Disintegrate, Dancing with the Europeans, Antidepressants, Trash, Animal Nitrate, Filmstar, Pale Snow, Everything Will Flow, She, New Generation, Can’t Get Enough, June Rain, She Still Leads Me On, Shadow Self, Trance State, Still Life, So Young, Metal Mickey, Beutifiul Ones – encore – The Only Way I Can Love You
Keikkakeppi 