The Avett Brothers (US) @ Saenger Theatre, Mobile, AL, 12.3.2019

Broideissa on poweria. New Orleansilaiset Saengerin apteekkariveljekset perustivat peräti 61 teatteria viime vuosisadan alussa. Alabaman Mobileen he rakennuttivat 1927 teatterin, joka vetää lähes 2000 katsojaa. Talo on edelleen kulttuurin pääpyhättö kaupungissa. Arkkitehtoonisesti korskea rakennus on ottanut vaikutteita renessanssista ja kreikan mytologiasta. 

Veljesvoimaa oli tarjolla myös illan ohjelmassa. The Avett Brotherson Pohjois-Carolinasta kotoisin oleva bändi, jonka perustivat Seth ja Scott Avett. Matkan varrella mukaan ovat liittyneet basisti, viulusti Bob Crawford ja sellisti Joe Kwon. Kiertueella heitä vahvistavat rumpali Mike Marshja kosketinsoittaja Bonnie Avett-Rini. Scott soittaa banjoa, mutta myös pianoa, kun taas Seth on  kitaran varressa. Molemmat vuorottelevat päävokaaleissa, mutta eritoten heidän laulutaidot pääsevät esiin stemmalauluissa, joihin myös Joe Kwon liittyy mukaan aika ajoin.

The Avett Brothers on vuonna 2000 alkaneen uransa aikana noussut folkrokin ja americanan eturivistöön. Rick Rubinin tuottama I and Love and You(2009) oli heidän läpimurtonsa. Sen jälkeen he ovat rynnineet listoilla kärkikahinoihin useasti. The Avett Brothers putoaa selvästi valkoihoiseen yleisöön ja laajalla ikäskaalalla. Nimittäin yhtään afroamerikkalaista ei konsertissa näkynyt. Loppuunmyyty teatteri oli ruutupaitoja täynnä aina teineistä varttuneeseen yleisöön. The Avett Brothers tarjoaa puhtoista musiikkia, joka ei ärsytä ketään. Seth ja Scott ovat muutenkin mallikelpoisia, monelle unelmien vävypoikia. Yleisön reaktiot muistuttivat kärjistetysti sitä, mitä The Beatles aiheutti aikoinaan.

Yhtyeen suosio oli nähtävissä myös lippujen hinnoissa. Kalleimmista sai pulittaa lähes 100 dollaria ja ylimmän piippuhyllynkin liput olivat 56 taalaa. Onneksi on stubhub.com, jonka kautta saattaa löytää loppuunmyytyihin tapahtumiin tikettejä. Usein lippuja saa sitä halvemmalla, mitä lähempänä konserttia malttaa kärkkyä. Kuten nyt muutama tunti ennen esitystä, sain lipun välityskuluineen 20 dollarilla, vaikkakin teatterin piippuhyllyltä.

The Avett Brothers antoi odottaa 20 minuuttia ennen kuin nousivat lavalle. Yhtye soitti yltäkylläisen parituntisen keikan, joka alkupuolelta vaikutti tuoreelta ja innostavalta. Ei taso loppua kohden laantunut, mutta biisit alkoivat toistaa itseään. Ohjelmisto oli rakennettu huolella, missä tunnelmat vaihtuivat hempeästä yleisön tanssittamiseen. Huumoriakin jaettiin, mutta meikäläiseen sanaleikittely ei pudonnut. Yleisöllä oli kuitenkin kivaa ja enpä muista nähneeni vähään aikaan vastaavaa yleisöä, joka teatterin valtavaa parvea myöten nousi seisomaan. 

The Avett Brothers tekee sitä samaa mitä Mumford & Sons Euroopan puolella. Perinnemusaa massoille. Ja hyyä niin, jos biisit ovat vielä kelvollisia. Bändin isoimmat hitit ovat I and Love and You ja No Hard Feelings sekä turhanpäiväinen rallatus Ain’t No Man. Yhtyeeltä on odotettavissa uusi albumi lähiaikoina, sillä ennen pitkää kiertuetta yhtye on julkaissut pari uutta singleä Trouble Letting Go ja Neapolitan Sky. Molemmat ovat mutkattomia kappaleita, jotka pitävät bändin samalla Pohjois-Amerikkaa kiertävällä radalla.

Dan Baird @ Homemade Sin @ Virgin Oil, Helsinki, 22.5.2015

Dan BairdDan Baird on mullantuoksuisen rockin tyylitajuisin häiskä. Mies oli perustamassa The Georgia Satellites –orkesteria 1980-luvulla, joka eteläisellä ränttärockillaan yllättäen ylsi aina Billboardin kakkossijalle asti. Keep Your Hands to Yourself oli jättihitti marginaalibändiltä. Toista yhtä suurta hittiä ei tullut ja energisen bändin kurssi hyytyi kolmen tasokkaan albumin jälkeen. Dan Baird heittäytyi soolouralle ja legendaariselle Def Americanille duunattu albumi Love Songs for Hearing Impaired (1991) nosti Bairdin jälleen kansan huulille. Sinkkujulkaisu I Love You Period nousi sekin listoille ja tiiviiseen radiosoittoon. Brendan O’Brienin ja Rick Rubinin tuottama platta pitää edelleen ykköspallia miehen repertuaarissa.

Dan Baird on yksi universumin iloisimmista veikoista mitä tulee rokkareihin. Kun karismaattinen Baird koikkelehtii lavalla Fenderinsä kanssa, hänen hammasrivistönsä paistaa aina kuin Atlantan aurinko. Baird on takuuvarma viihdyttäjä. Olen nähnyt hänet kahdesti aikaisemmin, joista ensimmäisen kerran Dan Bairdin The Yayhoos –kokoonpanon kanssa lähes parikymmentä vuotta sitten. Jälkimmäinen kerta osui Homemade Sin –bändin kera edesmenneille Vanhoille makasiineille vuonna 2005, joka jäi meikäläisen osalta viimeiseksi keikaksi ennen kuin rakennus tyhmästi purettiin. Dan Baird

Tällä kertaa Dan Baird johdatti orkesterinsa Virgin Oiliin, joka on tänä päivänä ainoa paikka Helsingissä missä keikat alkavat vasta puolilta öin. Siinä on puolensa: hitaampikin jahkailija ehtii, mutta myöhäiseksi hippailu menee, jos orkesteri kuten Dan Baird & Homemade Sin soittaa pitkän keikan. Baird kumppaneineen sai homman toimimaan heti ensitahdilta ja saivat pienenkin stagen näyttämään isolta. Dan Bairdilla on aiheesta sirkustirehtöörin hattu päässä, mutta rottinkia on myös kitaristi/laulaja Warner E. Hodgesin rinta. Välihuomiona, että kaksi ja puoli vuotta sitten Warner soitti Jason & The Scorchersin kanssa samassa paikassa. Silloin pidin Hodgesia vähän väsähtäneenä kun ei kitara lentänyt kaulan ympäri entiseen tapaansa, mutta Dan Bairdin seurassa mies pyöräytti kitarabravuurinsa jo kahden ensimmäisen biisin aikana.

Dan Baird Dan Baird & Homemade Sin soitti kattavasti biisejä koko Bairdin uralta. Kuultiin The Georgia Satellites klassikoita kuten heti kakkosena soitettu I Dunno. Myöhemmin Dan Baird suolsi lisää rouheita satelliittisäveliä kuten Mon Cheri, Railroad Steel, All Over But the Cryin’ ja tietenkin Keep Your Hands to Yourself. Soolotuotannon parhaita maistiaisia olivat Julie & Lucky ja edellä mainittu I Love U Period. Dan Baird & Homemad Sin on tehnyt kaksi studioalbumia, joista samanniminen debyytti julkaistiin 2008. Siltä kuultiin väkevä Damn Thing to Be Done ja Tuesday for Two, johon sekoitettiin rullaavasti Creedence Clearwater Revival -klassikkoa Proud Mary. Tuorein pitkäsoitto Circus Life (2013) oli myös hyvin esillä ja siltä kuultiin mm. Long Way Down, Breakdown and Cry. Warner E. Hodges lauloi myös pari biisiä, joista veikeä Messwithmycranium Girl kuultiin keikan loppupuolella ja The Beatles-cover Don’t Pass Me By toisena encorena. Varsinainen setti päättyi The Georgia Satellites klassikkoon Sheila, jota maustettiin Do You Wanna Dance ikivihreällä.

FullSizeRender-3Virgin oilin lavalla nähty Dan Baird & Homemade Sin oli täyttä dynamiittia. Dan Baird vitsaili välispiikissään, ettei saa valita ravintoloita ja takseja, mutta saa päättää biisit mitä soittaa. Niinpä settilista oli pitkä ja parituntisesta keikasta tuli ähky. Bändi soitti myös lujaa. The Georgia Satellitesta asti Dan Bairdin kanssa soittanut tymäkkä rumpali Mauro Magellan mäiski kannuista kaiken irti, eikä Hodgesin ja Bairdin murea kitaravalli tai ruotsalaisen Micke Nilsson (ex-Bonafide) bassottelu säälinyt korvia sen vähempää. Totta kai rokkia pitää kuunnella kovaa ja ilman kuulosuojaimia, mutta tällä kertaa miksaaja olisi voinut säätää äänenvoimakkuutta inasen alaspäin.Dan Baird