Jos Kirjurinluodolla torstaina satoi, niin lauantaina tarvitsi enemmän aurinkolaseja. Järjestäjä tiedotti päätöspäivän kävijämääräksi 9.500 katsojaa, mihin vaikutti sään sijaan ohjelmatarjonta. Iltapäivän ensimmäistä artistia oli seuraamassa Skoda-lavalla vain joitakin satoja ihmisiä, mikä oli tietysti ennakkoon odotetulle artistille festivaaliolosuhteissa kovin vähän. 

Fabiana Palladino on muusikko, joka on vieraillut Jessie Waren taustalaulajana Kirjurinluodon päälavalla kuusi vuotta sitten. Tänä keväänä hän julkaisi esikoisalbuminsa, jossa soi ajanmukaiset soundit kasarimausteilla. Albumi sai kehuvia arvosteluja ja kuuntelukokemuksena se tarjoaa laatua luureihin. Fabiana on sattumoisin maineikkaan basisti Pino Palladinon tytär. Tyttärestä tuli lauluntekijä ja hänen laulunsa kuulostivat iltapäivän kuumuudessa oikein hyvältä, mutta niukan yleisön edessä vuorovaikutuksesta ei irronnut lisäarvoa.

Sulavasti laulanut Fabiana Palladino esitti kappaleensa moitteettomasti kolmihenkisen yhtyeensä kanssa. Jokaisessa kappaleessa oli oivallisia yksittäisiä ideoita, mutta yksikään ei noussut livenä esitettynä esiin selkeänä iskusävelenä. Tunnelmoivista kappaleista parhaiten purivat I Can’t Dream Anymore, Give Me a Sign ja Forever. Fabiana Palladinon esitys kiinnittyi kuitenkin mieleen ja ansaitsee perusteellisempaa tutustumista esikoisplattaan.

Päälavan avasi lauantaina mukavassa nosteessa oleva Antti Autio, jonka olen nähnyt tänä vuonna jo levynjulkaisun merkeissä. Autio on yhtyeineen tässä kevään ja kesän aikana saanut lisää varmuutta uusien kappaleiden esittämiseen, johon settilista pitkälti rakentuu. Uusi teemalevy Täällä sinua kaivataan on onnistunut kokonaisuus ja Pori Jazzin päälavalla levyn laulut innoittanut kansimaalaus sai ansaitsemensa huomionsa valtavana projisointina. Kappaleiden aikana sanoja tuli kuunneltua tarkemmin ja ne johdattivat etsimään aiheita levyn kannen hienosta kuvituksesta. Bändin jäsenten esiintymisasut olivat yhtä lailla visuaalisesti huoliteltuja. Bändi oli pukeutunut löysiin yöasujen kaltaisiin vaatteisiin, joiden yksilölliset kuosit voisivat houkutella laajemminkin marimekkokansaa vaatekaupoille. 

Myles Smith esiintyi Skoda-lavalla ennen illan viimeistä pääesiintyjää. Keväällä Stargazing -hitin julkaissut laulaja ei ole vielä antanut laajempaa näyttöä, sillä hänen konserttinsa tukeutuvat vähäiseen julkaistuun tuotantoon: takana on vasta EP ja läjä sinkkuja. Stargazing on saanut runsaasti soittoa ympäri Eurooppaa, mutta nähtäväksi jää riittääkö muiden kappaleiden osalta rahkeet pitkäkestoisempaan suosioon. Näkemäni perusteella näin ei tule käymään.

Suurelle yleisölle Mylesin musiikki oli helposti lähestyttävää, mutta en usko, että biiseistä jää omintakeista jälkimakua. Smithin äänessä on yhtäläisyyksiä Chris Martiniin, joka kyllä valitettavasi häiritsi enemmän kuin kiehtoi. Myles Smith esiintyi rumpalin ja kitaristin kanssa ja tarttui itsekin aika ajoin kitaraan. Muut instrumentit tulivat tallenteilta taustalaulua myöten ja sekin vähensi konsertin kiinnostusta. Myles jaksoi liikkua ja jututtaa yleisöä ja näillä keinoin isompikin lava olisi ollut hänen karismallaan täytettävissä. Eniten jäi vaivaamaan, että erottuuko keskitien viihdyttäjä kuitenkaan massasta riittävästi. Setin päättänyt ns. kakkosbiisi Solo kuulosti samasta puusta veistetyltä kuin itse pääkalikka.

Elektronisen musiikin pioneeri Kraftwerk oli lauantain pääesiintyjä. Heti julkistuksen jälkeen aloin spekuloida Kraftwerkin toimivuutta perinteisessä Kirjuriluodon kontekstissa niin yleisön kuin perinteisen ohjelmiston suhteen. Kraftwerk on ikoninessa asemassa, mutta kuitenkin oman elektropolkunsa kulttiklassikko, ja monelle marginaalimusiikkia. Yhtyeen edellinen keikka vedettiin Montreauxin jazzeilla, joten ehkäpä Pori oli luonteva jatke yhtyeelle.

Olen nähnyt Kraftwerkin sisätiloissa kuusi ja puoli vuotta sitten https://keikkakeppi.com/2018/02/17/kraftwerk-ger-finlandia-talo-15-2-2018/ ja aika samankaltaisella agendalla konemusiikkia esitettiin tälläkin kertaa.  Kraftwerkin minimalistinen konemusiikki on viihdyttänyt yli 50 vuotta, mutta live-vetojen voima on neljän miehen robottitönötyksessä ja taustalle projisoiduissa verkkaisissa visuaaleissa. Varsinaista tunne-elämystä keikoilta en kuvitellut Porissa saavani.

Eittämättä konserttikokemus saattoi tuntua oudolta, jos istui kaukana rinteessä pitkän päivän uuvuttamana. Itsekin seurasin ensimmäisen vartin etäasemista ja etäiseksi meinasi esitys jäädä, kunnes viisastuin ja siirryin lähietäisyydelle lavan eteen. Sielläpä saikin juonesta kiinni. Musiikin nyanssit avautuivat aivan eri tavalla ja projisoidut visuaalit kertoivat tarinaa yhtyeen luomasta keinotekoisesta maailmasta. Uppouduin täysin tietokoneavusteisen musiikin maailmaan. 

Tärkein havainto Kraftverkin konsertista on se, että ulkoilmassa nurmikolla laskevan auringon valossa seistessä voi Kraftwerkin rytmimusiikin tahdissa tanssia. En ole koskaan ajatellut heidän soittavan varsinaisesti tanssimusaa, vaikka sitähän se on. Vieressä pari innokkaasti joraavaa keski-ikäistä naista sanoittikin sen osuvasti: v***n hyvää teknoa! He eivät oletettavasti kuuluneet siihen intohimoiseen faniryhmään, joita oli myös saapuvilla bändipaidoista päätellen.

Kraftwerk todisti miten neljä seisovaa miestä laatikoidensa takana voi tehdä esityksestä elävänä kiehtovan. Konsertti kesti puolitoista tuntia ja siinä kuultiin ne samat biisit mitä kuullaan muuallakin huolella suunnitellun visuaalisuuden ehdoilla. Jatsikansa innostui eniten, kun eetteriin nakuttivat klassikot Computer Love ja Radioactivity. Loppupuolen The Robots ja Music Non Stop sinetöivät konsertin ja ottivat viimeistään niskaotteen ennakkoon vaikeasta yhtälöstä. Jos malttoi heittäytyä Kraftwerkin matkaan, niin varmasti sai mukaansa ainutkertaisen ja emotionaalisen muiston. Kraftwerk toimi niin hyvin juuri epätodennäköisen ympäristön vuoksi, mutta täydelliseksi keikan teki yksi virhe. Tietokoneet kaatuivat pimentäen taustaprojisoinnit. Hetken harmaus ja hiljaisuus aiheuttivat kivikasvoisissa soittajissa hämmennystä. Bändin ainoa alkuperäisjäsen Ralf Hütter joutui sanomaan keikan ainoan välispiikin: Computer restart. Robotitkin ovat inhimillisiä.