Lucky Luken luotettava, mutta omapäinen hevonen on nimeltään Jolly Jumper ja se on juuri omiaan kuvaamaan yhden arvostetuimman vaihtoehtoyhtyeen nimeä ja ilmettä. Helppo kuvitella saluunan ovet narisemassa tuulessa, kun varjoaankin nopeammin ampuva vaitonainen lännensankari vaihtaa maisemaa jahdatessaan Daltonin veljeksiä ja hevosen kaviot pöllyttävät preeriaa. Sieltä ammentaa Jolly Jumpers hienovaraisen soundinsa, mutta lyriikoissa maailma on sarjakuvien värikkyyden sijan mystisen mustavalkoinen.

Jolly Jumpers perustettiin vuonna 1980 Tyrnävällä ja samoilta Pohjois-Pohjanmaan suunnilta ponnisti myös utajärveläinen 22 Pistepirkko. Molemmat yhtyeet ovat jättäneet persoonallisen jälkensä suomalaisen rokin historiaan. Jolly Jumpers hyödyntää musiikissaan lohdutonta maaseutumagiaa samaan tapaan kuin Luonteri Surfin punk kumpuaa multaisilta pelloilta. Jolly Jumpers unohtuu aina välillä, varsinkin kun edellisestä albumista on vierähtänyt 17 vuotta. Nyt tuore Rural Slang on saanut ylistävän vastaanoton lähestulkoon kaikissa aviiseissa ja ihan ansiosta. 

Levynjulkaisukiertue saapui Helsinkiin Bar Looseen. Koska lauantai myytiin heti loppuun, laitettiin perjantaille lisäkeikka. Merkintöjeni mukaan olin ollut edellisen kerran Bar Loosessa kolmetoista sitten Ken Stringfellow’n keikalla, mutta garagepyhätössä hyvät asiat olivat ennallaan. Enpä muistanut miten hyvin matala sali toimii akustiikaltaan. 

Jolly Jumpers nousi lavalle 21.30 ja kokoonpanossa vaikuttaa alkuperäiset basisti Marko Leuanniemi, rumpali Keijo Pirkola ja laulajakitaristi Petri Hannus. Yli 20 vuotta mukana on ollut myös kitaristi Arimatti Jutila ja monista kuvioista tuttu kitaristi/kosketinsoittaja Jukka Nousiainen liittyi bändiin hänkin jo 2017. Nousiainen vetäisi Genoside -kappaleessa myös hauskan melodikasoolon. Yhtyeen musiikkia on kuvattu monella tavalla tundragaragesta kantriin, mutta musiikissa on mukana selittämättömiä bluesin ja rautalankayhtyeiden siemeniä, jotka synnyttävät omintakeisen maagisen synteesin.  

Uuden levyn julkaisua juhlittaessa fokus oli luonnollisesti uusissa biiseissä, mutta vanhoja helmiä mahtui myös joukkoon kuten Burning Land. Kiertuetta oli treenattu huolella ja soitto kulki ensibiisistä. Keikan käynnisti Mobile Babylon (2006) -albumin Mama I Have to Leave, mutta uutta saatiin heti perään, kun Mocking bird koputteli menemään vahvojen stemmalaulujen saattelemana. Karismaattisen Petri Hannuksen laulussa on johnnycashmaista karheutta, johon Arimatti Jutila ja Jukka Nousiainen tuovat taustalaulullaan väriä. 

Kolmantena kuultiin yhtyeen tunnetuin kappale Palomino, joka sekin Mobile Babylonilta. Tuoreimmista biiseistä Phantom Zone on klassikko, jossa kitara itkee hetkittäin kuin Esa Pulliaisen käsittelyssä. Karun mystinen Bad Seed oli illan kohokohtia. Ju-Ju on uusien kappaleiden settilistan pakollinen numero rouhean blues rockabillyjyrä. Vanhemmasta materiaalista myös I Feel Power jyräsi nimensä mukaisesti. Jolly Jumpers keikkailee harvakseltaan, mutta sitä ei huomaa, kun soitto kulki. Intiimi klubi loi hikiset tunnelmat, ja ihme, että Petri Hannus kesti koko keikan harmaassa liituraitapuvussaan. Arimatti Jutlia antoi kitaran viedä miestä. Rytmiduo Marko ja Keijo soittivat taustalla matalaa profiilia, mutta korkealla laadulla. Varsinaisen keikkasetin päätti Rhythm of Fear. Encoren päätti Catskills Crash.

Jolly Jumpersin maine on kova ja se tuli nyt vihdoin todistettua myös livenä. Yhtyeen cinemaattista musiikkia voisi kuulla monen leffan soundtrackeilla, mutta yhtä lailla Jolly Jumpersin voisi nähdä soittavan elokuvan kohtauksessa maaseutubaarin lavalla.