Smokkikuvioiseen paitaan pukeutunut Julia Holter astui bändin kanssa lavalle kaksi minuuttia ilmoitettua myöhemmin. Hän asettui kainosti koskettimien taakse ja testasi mikrofonin korkeutta kevyesti hyppäämällä. Se oli liian korkealla. Yleisö seurasi aivan hiljaa Holterin liikkeitä. Sitten Julia kääntyi katsomaan soittajakavereitaan ja alkoi mitään sanomatta esittää vangitsevaa musiikkiaan. Kului pari kappaletta ennen kuin vähäeleinen Holter alkoi pudotella humoristisia välispiikkejään. Hän paljastui leppoisaksi jutustelijaksi, joka samalla nosteli hiuksiaan häpeilemättä sotkuun kuin luonnon lapsi.

Los Angelesista kotoisin oleva Julia Holter vieraili toistamiseen Suomessa. Edellinen visiitti osui Flow-festivaaleille pari vuotta sitten, mutta nyt oli aika omalle klubikeikalle Helsingin rokkipyhätössä. Tiketti Tavastialle maksoi 20 euroa ja veikkaan, että seuraavasta kerrasta saakin maksaa jo tuplahinnan. Holterin barokkipop ei avaudu helposti massoille, mutta jos 30-vuotiaan säveltäjän kappaleiden taso kehittyy samaa vauhtia, voi hän eräänä kauniina päivänä napata valtikan Kate Bushilta.

Julia Holter on tuoreella albumillaan Have You In My Wilderness saavuttanut kriitikoiden suosion ja sitä myöten laajentanut yleisöään. Kaikkiaan Holter on julkaissut neljä albumia. Edellinen albumi Loud City Song (2013) sai yhtä lailla komean vastaanoton, mutta siltä kuultiin keikalla vain kaksi kappaletta Horns Surrounding Me ja In the Green Wild. Reilun tunnin setti sisälsi lähinnä musiikkia uudelta albumilta. Kappaleet tarjosivat kuulaita, intiimejä ja välillä ilmavia melodiakulkuja. Hienoimmat hetket synnyttivät Feel you, Everytime Boots, Silhouette sekä melodramaattinen Vasquez, joka päätti varsinaisen keikan.

Julia Holterin ääni solisee kuin kevätpuro, mutta alttoviulisti Deanna Maccaben keskeiseen rooliin noussut taustalaulu laittoi harmoniat vasta virtaamaan. Holterin taustalla soitti pätevä rytmikaksikko. Devin Hoff on velho basistiksi ja Corey Fogel Los Angelesin arvostetuimpia kannuttajia. Bändi pystyi välittämään albumin vivahteikkaan tunnelman livenä tyylikkäästi. Osa biiseistä toimi jopa paremmin elävänä kuten jälkimmäisenä encorena soitettu koukuttava Sea Calls Me Home, joka laittoi uimataidottomankin pulikoimaan. Siinä fiiliksessä oli hyvä lähteä kotiin tiedostaen, että uutta laadukasta musiikkia syntyy niin kauan kuin tällä pallolla riittää tallaajia.