Olin hankkinut pari tikettiä Lloyd Colen odotetulle Suomen keikalle ja toinen oli jäädä käyttämättömäksi. Kysellessäni ihmisten kiinnostusta moni muisti Lloyd Cole & The Commotions -yhtyeen 1980-luvulta ja erityisesti esikoislevyn Rattlesnakes, mutta ei yhtäkään varsinaista biisiä, vaikka muutamia Colen kappaleista onkin laskettavissa indie-klassikoiden joukkoon. Ilta Lloyd Colen seurassa tarjosi unohdettua nostalgiaa. 

Brittiläinen Lloyd Cole on tehnyt 40 -vuotisen uran levyttävänä artistina, joskin soolouraa on painettu jo vuodesta 1989. Musiikkityyli on vaihdellut kitararockista, folkpoppiin ja countryyn sävytettynä elektromausteilla. Briteissä yhtyeensä The Commotionsin kanssa tehdyt kolme albumia: Rattlesnakes (1984), Easy Peaces (1985) ja Mainstream (1987) kapusivat levylistoille, mutta varsinaisia valtavirtahittejä ei uralle kertynyt. Tasalaatuisen kitaravetoinen heleä indie-rock-pop keräsi kuitenkin laajalti fanipohjaa aina Suomea myöten. 

Lloyd Cole on asunut pitkään Yhdysvalloissa, mutta brittiläisyys välittyy yhä erityisesti välispiikkien kuivakkaan ironisesta huumorista. Hieman yli 60-vuotias Cole vaikutti valkoisissa housuissaan ja paidassaan varsin elinvoimaiselta ilmestykseltä. Mukanaan hänellä oli pyyhe ja muki kuuma juomaa. Pian selvisi, että Lloyd oli sairastunut flunssaan ja oli lähellä, että koko konsertti olisi jäänyt väliin. Cole kertoi olevansa surullinen, sillä odotettu Suomen visiitti täytyi vetäistä jaksamisen rajoilla. Ennakkotietojen mukaan konsertin piti kestää kaksi tuntia ja tästä syntyikin jännite, että jaksaako Lloyd Cole puolikuntoisena kuinka pitkään. Yksin soittaessa voi tukeutua vain itseensä.

Lloyd Cole on yhä aktiivinen muusikko. Hän julkaisi viime vuonna tuoreimman julkaisunsa, joka illan tunnelmia osuvasti kuvastaen olikin nimetty On Pain. Artisti esitys saattoi olla kivulias hänelle itselleen, mutta Savoyn yleisölle keikka näyttäytyi siltä rutinoituneen mallikkaalta suoritukselta. Lloyd Cole soitti vuoroin kahta akustista kitaraa ja osoitti olevan siinä taitava. Hänen lauluäänensä pysyi kuulaan puhtaana, ainoastaan kerran yskintä keskeytti kappaleen. Cole sai välipuheillaan porukan nauramaan ja myöhemmin myös laulamaan, kun hän tarvitsi stemmoihin avustavaa laulantaa. 

Konsertti oli kaksiosainen, jossa väliaika oli tarpeen etenkin artistille. Kattavaan settilistaan mahtui kolmisenkymmentä kappaletta, joiden seassa kuultiin lauluja uudelta albumilta, joista nimikappale ja The Idiot erottuivat parhaimpina. Jälkimmäiseen yleisön apua juuri tarvittiin taustalaulussa. Lloyd Cole on sanoittajana vakuuttava ja biisit rakentuvatkin pitkälti lyriikoiden varaan.  Soolouralta kuultiin myös 1990-luvulta materiaalia kuten konsertin avannut Don’t Look Back ja letkän tarttuva Like Lovers Do. Eikä jäänyt The Commotions aika huomioimatta, sillä Lloyd Cole soitti tusinan verran kappaleita bändiajoilta, oikeastaan ne kaikki mitä odotettiin. Iltaan mahtui myös yksi David Bowie cover kappaleesta Can You Hear Me?

Lloyd Cole näyttää myrtyneeltä mieheltä ilman sairasteluakin. Siitä huolimatta hänen olemuksestansa huokuu sydämellinen artisti, jossa on haurasta karsimaa. Keikka pysyi hyvin kasassa, vaikka pyyhkeellä oli käyttöä hien puskiessa kasvojen läpi. Lloyd Cole ansaitsee ehdottomasti sisupisteet hyvin skarpatusta keikasta, mutta toivottavasti artisti ei riskeerannut terveyttään. Tervetuloa joskus uudestaan takaisin ja olisihan se hienoa kuulla Colen kappaleita myös sähköisinä bändiversioina, koska useat on sellaisiksi tehty.

Settilista:

Don’t Look Back, Mr. Malcontent, Trigger Happy, On Pain, Why in the World, Can You Hear Me, Rattlesnakes, Pay For It, Like Lovers Do, My Other Life, 2CV, Undressed,  Tried to Rock, The Afterlife, Are You Ready to Be Heartbroken, Brand New England, The Idiot, Why I Love Country Music, Butterfly, Traffic, Diminished Ex, Jennifer She Said, Woman in a Bar, My Alibi, It’s Late, Cut Me Down, Violins, Perfect Skin – encore – Lost Weekend, Forest Fire