New Model Army (UK) @ Tavastia, Helsinki, 2.2.2020

New Model Army tunnetaan kantaaottavana post-punkbändinä. Poliittiset mielipiteet eivät jääneet epäselväksi myöskään Tavastialla, kun yhtyeen keulahahmo Justin Sullivan jakoi näkemyksiään Brexitistä. Hän intoutui vitsailemaan miten saisi Suomen kansalaisuuden, kun Iso-Britannia loittonee yhä etäämmälle Atlantilla. Sullivan viittasi välipuheissaan aina Thatcherismiin saakka, joka aikoinaan oli katalysaattori yhtyeen perustamiselle neljäkymmentä vuotta sitten Bradfordissa. New Model Army on kokenut useita miehistön vaihdoksia, mutta keulilla on pysynyt koko ajan Sullivan. Takana on viisitoista julkaistua albumia. Komeaa uraa juhlistanut kiertue päättyi Helsinkiin erikoispitkällä keikalla.

Justin Sullivan nousi yksin lavalle 20:30. Hän aloitti akustisella kitaralla tunnin mittaisen setin. Välillä tukea antoi osa yhtyeen jäsenistä ja välillä taustalle kerääntyi koko bändi, joten akustisuus jäi tulkinnalliseksi. Varsinainen sähköinen setti alkoi vartin tauon jälkeen ja kestikin täyteläiset puolitoista tuntia. Bändillä oli pitkä kiertueputki takana ja palautumista oli myös Jyväskylän ja Oulun keikoista. Ei ihme, että Sullivanin ääni oli kovilla.

New Model Army kolahti meikäläiselle Thunder and Consolation (1989) -pitkäsoiton myötä ja sitä ennen olin kuullut ainoastaan 51st State-kappaleen, joka lienee se isoin hitti edelleen. Kyseinen kappale ei ole ollut Sullivanin mukaan pitkään aikaan settilistassa, mutta nyt se on jälleen ajankohtainen, koska Brexitin myötä Britannia on Yhdysvaltojen 51. osavaltio. Sittemmin olen ollut passiivinen yhtyeen suhteen, kunnes törmäsin viime vuonna julkaistuun From Here -albumiin, joka osoittautui kokoelmaksi hienoja lauluja. Sen myötä oli hyvä tsekata muutakin tuotantoa.

Justin Sullivan vastaa teksteistä ja monista sävellyksistä, mutta tekee biisejä myös bänditovereidensa kanssa. Uusi From Here on onnistunut työnäyte konkaribändiltä. Harmi vaan, että keikalla ei uudelta albumilta kuultu kuin kolme kappaletta, sillä sen olisi voinut soittaa huoletta kokonaan läpi ja maustaa vanhoilla hiteillä. Yhtye soitti varsin kattavan läpileikkauksen koko uran ajalta. Viimeistä edelliseltä Winter-albumiilta kuultiin komean nimikappaleen lisäksi Born Feral, joka kasvoi eeppisiin mitoihin. Uuden albumin yleisön huudattaja oli Never Arriving, mutta ehtaa klassikkoainesta tarjosi erinomainen Where I Am.

Sullivan on ainut alkuperäisjäsen ja selkeä nestorihahmo, mutta nykyinen nuoremmista jannuista koostuva remmi on ollut kasassa useamman albumin ajan ja hitsaantunut kursailematoksi kokoonpanoksi. Basson varressa heiluu punatukkainen Ceri Monger, hän on osallistunut myös parin kappaleen sävellystyöhön kuten rumpali Michael Dean. Kitaraa soittaa Marshall Gill ja koskettimissa ja lyömäsoittimissa on Dean White

New Model Army on uljas yhtye, jonka haarniskoilla lepää kantaaottavien laulujen viitta, mutta siitä huolimatta yhtye osaa myös tehdä melodisia marssilauluja, joita on vaikea lokeroida musiikillisesti. Raskaamman poljennon tukemaa ylvästä rokkia, jossa on punkin uhoa, mutta myös folkin pehmeyttä ja ripaus klassisia piirteitä. Yhtyeellä on Suomessa vankka uskollinen fanipohja ja näyttävin suosionosoitus nähtiin keikan aikana, kun eräs yleisöstä seistä tönötti parin biisin ajan toisen kaverin harteilla. Siinä unohtui helposti politiikka. Musiikki johdatti heittämällä mielenmaisemat muuttuvan maailman kolhoilta rannikoilta alavemmille nummille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.