Sattuipa mahdollisuus lähteä lauantai-iltana Huviltatelttaan katsomaan Blitz the Ambassadoria. Mikä jottei. Ghanalais-brooklynilaisen indie-räppärin keikka oli Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa. En ole hip hopin suurimpia ystäviä, mutta Huvilateltan ohjelmisto on yleensä sen verran taattua, että luotin näkeväni laadukasta soitantaa. Ja todellakin näin positiivisen yllätyksen.
Blitz the Ambassador nimen takaa löytyy Ghanassa 30 vuotta sitten syntynyt Samuel Bazawule, joka aloitti uransa jo syntymämaassaan menestyksekkäästi. Blitz muutti opiskelemaan jenkkeihin ja valmistuttuaan asettui nykyiseen asemapaikkaansa New Yorkiin. Siellä Blitz on lyönyt itsensä marginaalisemman rapin piikkipaikoille. Eikä ihme, sillä aikamoinen seremoniamestari on kyseessä. Ensimmäisen biisin aikana oli Huvilateltassa jo aikamoiset zembalot käynnissä. Se on suomalaisyleisössä aika harvinainen näky. Enkä usko, että artisti olisi ollut kovin monelle entuudestaan tuttu, mutta kuin hc-hiphoppareille. Blitzin taustalla oli kuuden hengen bändi, jossa keskeisessä osassa heilui huollitellussa koreografiassaan saksofonistin, trumpetistin ja pasunistin muodostama trio. Loput taidokkaista muusikoista muodosti perinteisen kitara, basso, rummut -kolmikko. Ei siis ihan perus hip hop-kokoonpano kyseessä. Ennakkokäsitykseni mukaan tarjolla olisi afrobeatin ja hiphopin risteytys, joka vaikutti mielenkiintoiselta, mutta afrotahteja vahvemmin taustalla kaikui klassisen funkin ja soulin perintö.
Biisejä en ennalta tuntenut, mutta se ei haitannut menoa. Todennäköisesti setti koostui uusimman Native Sun-albumin sävelistä. Tästä pitää ottaa paremmin selvää. Bändi soitti tykisti ja Blitzin räppäys toimi vuoroin laulumelodioiden kanssa hienosti. Afrosaundeja kuului myös, mutta pääosin Blitzin kotimanner kuului sanoituksissa, joissa ei pelkästään kritisoitu, vaan myös annettiin aihetta myönteisille saarnoille. Blitz sai yleisön energisellä ja vuorovaikutteisella esiintymisellään joraamaan intona.
Huvilateltta pitäisi olla ympärivuotisessa käytössä, sillä se on kyllä eittämättä kaupungin parhaita saleja. Toki säät vaikuttavat meininkiin, mutta lauantain leppeä ilta piti tuvan mukavan lämpöisenä. Huvilateltan katsomo on rakennettu sopivan väljäksi ja nousevaksi, että jokaiselta penkiltä näkee hyvin. Lisäksi takana baaritiskillä mahtuu kuuntelemaan mainiosti, jos haluaa samalla siemailla drinksuja. Lavan edessä on myös sopivasti joraustilaa ja sekin kalteva, jotta sielläkään ei haittaa näköalaa, vaikka hujoppi heiluttaisi käsiä edessä. Näin kävi, sillä Blitz sai jengin eteen joraamaan tosiaan jo sen ensimmäisen biisin aikana. Penkkirivit olivat lähes tyhjiä, mutta meininki edessä muistutti intiimiä klubikeikkaa. Blitz the Ambassador viihdytti reilun puolentoista tunnin ajan ja keikan jälkeen jengi alkoi valua ulos Tokoinrantaan silmin nähden tyytyväisinä. Itsellekin tämä oli mainio oppitunti afro-hiphop-funkin maailmaan. Fiksu jäbä tämä Blitz.
Mä tykkäsin keikasta myös tosi paljon! Jopa rockia normaalisti kuunteleva mieheni piti Blitzistä. Entuudestaan tiesin vain Breathe-biisin (se joka soitettiin ihan vikana), mutta kyllä mun lantio heilui ihan koko setin ajan. 🙂 Ja toi Huvilateltta oli ihan mahti mesta! Ihanan tyylikäs ja intiimi.
Kiitos kommentistasi. Niinhän se on, että uudet yllättävät keikat ovat usein parhaita kokemuksia. Onneksi Helsingin juhlaviikkojen ohjelma on monipuolinen ja laatuun voi luottaa. Mukavaa alkavaa keikkasyksyä!
Afrikkalainen hiphop tarjoaa monesti aivan toisenlaisen näkökulman ja fiiliksen kuin amerikkalainen ja länsimainen. Missasin valitettavasti Blitz The Ambassadorin vierailun, mutta voin suositella lämpimästi myös eteläafrikkalaista Tumi and The Volumea, kannattaa tutustua vaikka alla olevien linkkien kautta!
http://www.youtube.com/watch?v=ZYQlMcPSkRs (Asinamali-musiikkivideo)
http://www.youtube.com/watch?v=OTQh9tqUcwQ (Light In Your Head -audio)
http://www.youtube.com/watch?v=cUzhNpZUz1g (People Of The Light -musiikkivideo)
Kiitos kommentistasi ja vinkeistä alueelle, joka ei ole mulle kaikista tutuin. Sehän musiikissa kiinnostavinta on, kun löytää uusia alueita joihin tutustua. Niitä onneksi riittää loppuelämäksi asti.