Syntymäpäiväjuhlakonsertit ovat siinä mielessä ainutkertaisia, että yleisölle esitetään aina jotain erityistä, mitä on muuten harvemmin tarjolla. Artistivierailut lavalla yleensä karnevalisoi tunnelmaa, mutta sekoittaa pakkaa. Pauli Hanhiniemi pystyttikin pienimuotoisen festivaalin, jossa hän oli itse päivänsankarina kaikissa kokoonpanoissa mukana. Sitä varten oli matkustettava Tampereelle. Juhlakonsertin lisäksi motiivi oli tupatarkastaa kehuttu rockklubi Tavara-asema, joka vuosi sitten voitti vuoden kulttuuriteko ja tapahtumapaikka -palkinnot.

Tavara-asema sijaitsee lähes samalla etäisyydellä Tampereen rautatieasemalta kuin Tullikamari, se toinen Tampereen livemusiikin pyhätöistä. On kaupungissa muitakin klassikkoklubeja, mutta samassa kokoluokassa. Jos Tullikamari huokuu punaista tiiltä, niin Tavara-asema henkii jugendia. Molemmat yli satavuotiset konserttipaikat ovat myös saman hallinnon alla. Tavara-aseman merkitys nousee entisestään, koska Tullikamari on menossa suureen remonttiin. Tavara-aseman vetää 1200 henkeä, sen saman, mitä Tullikamarin Pakkahuone, mutta sillä erotuksella, että Tavara-aseman permantoa kiertävä parvi tekee paikasta intiimimmän. Modernisoidut tilat ja palvelut toimivat suht hyvin tuvan ollessa loppuunmyyty. Hermoja kiristi jonotus baaritiskille, mutta saniteettitiloissa ovi heilui tiuhaan.

Illan aloitti Kolmas Nainen, joka on koko kansan bändi ainakin niille, jotka ovat eläneet 1980-90-luvun taitteet. Yhtyettä voisi tituleerata Eppu Normaalin perintöprinsessaksi. Toisena ohjelmanumerona kuultiin melko akustista soittoa, joka oli käytännössä Hanhiniemen ja Ville Rauhalan M.A.D (melko akustinen duo) vahvistettuna harmonikan soittaja Antti Paalasella. Heillä kaikilla kolmella on historiaa myös Hehkumo-yhtyeessä, jonka keulilla Pauli Hanhiniemi viihtyi parin albumin verran. Sopivan täyteläisen festivaalin huipensi Pauli Hanhiemen perunateatteri, joka oli ollut kellarin säilössä 20 vuotta, mutta ei homehtumassa. Nurinkuristahan se on, jos tunnetuin yhtye soittaa illan ensimmäisenä, mutta järjestys oli nokkela veto varmistamaan, että tupa on heti alkuillasta täynnä ja lopussa on kuitenkin porkkanaa tarjolla.

Kolmas nainen veti alkuillasta vajaan tunnin setin, joka tuntui varsinaisten yhtyeen keikkoihin verrattuna tyngältä. Setti startattiin Syksy rannalla biisillä. Se oli ajankohtaan sopiva tunnustelija. Kolmannen naisen ei tarvitse lämmitellä itseään, sillä yleisö heittäytyy heti mukaan. Jotain jäi keikasta kuitenkin uupumaan, vaikka moni kipale kuten Uneni on vasta alussa tai Lautalla, muistuttivat miten hienoja melodioita ja sanoituksia Kolmas nainen pystyy tarjoamaan. Yhtye mahdutti settiin suurimmatkin hitit Tästä asti aikaa, Hyvää ja kaunista ja Äiti pojastaan pappia toivoi.  Kolmannen naisen esitys tavoitteli rutiinisuorituksen tason, mutta se sopikin lämmittelijälle. Aktiivivuosista äitynyttä väsymystä saattoi leijua ilmassa. Surukaan ei ollut ilmeisestikään vielä tehnyt lähtöään, sillä ei ole kuin reilu puoli vuotta kun perustajajäsen Timo Löyvä siirtyi tuonpuoleiseen orkesteriin.

Ilta oli Paulin ja siihen liittyy monta hyvää tarinaa. Kolmas nainen on se, joka hänet nosti koko kansan tietoisuuteen tulkitsijana ja lauluntekijänä. Juuri Kolmannelle naiselle hän on sanoittanut lukuisia ikivihreitä lauluja. Pauli on eittämättä kärkikaartia elämänmakuisten lyriikoiden kirjoittajana, joka hahmottaa kaupunkiin muuttaneen maalaispojan vinkkelistä kansakunnan kipukohtia ja kimmellyksiä. Pauli on paras omien laulujensa tulkki ja välillä meinaa unohtua, että myös multi-instrumentalisti.

Väliohjelmaksi hahmoteltu melko akustista soittoa olisi voinut täyttää ihan omat iltamansa kuten se aika ajoin tekee. Akustisen ohjelman aikana oli helpompi haahuilla salissa ja ottaa klubia haltuun, koska monelle se oli hetki nauttia lientä tai ottaa happea. Pauli, Ville ja Antti pitivät leppeää tunnelmaa yllä ja esittivät ilmavia tulkintoja suosikeista kuten Valehtelisin jos väittäisin ja Muutkin mokaa.

Perunateatterilla ei ole yhtä mammuttimaisia hittejä kuin Kolmannella naisella, mutta kymmenessä vuodessa ehti julkaista kuitenkin kuusi pitkäsoittoa, joille mahtuu monia aikaa kestäviä kappaleita. Itseäni Perunateatterin kotikutoisempi soundi on miellyttänyt jopa enemmän kuin Kolmannen naisen kolkompi soundi.

Perunateatterin tarina alkoi kuin varkain vuonna 1994 juuri kun Pauli oli uupumassa Kolmannen naisen vyörytykseen. Hän törmäsi Provinssirokissa kuortanelaiseen reilusti nuoremmista pojista koostuvaan bändiin nimeltä Stake, joka sattui etsimään uutta solistia.  En tiedä tarkemmin yhteistyön alkuhetkistä, mutta nähtävästi aika pian Kolmannen naisen hajottua Pauli yhdisti voimansa Staken kanssa Perunateatteriksi. Yhtyeen tuotannossa on kaksi klassista albumia, joista Kaupunkitarinoita (1998) on kokonaisuutena yhtyeen paras. Appelle-Moi Bob (2001) taas tarjoaa nipun iskevimpiä biisejä. 

Pauli Hanhiniemen perunateatterin keikka oli oikein mukava yllätys. Paluuta ei osannut enää odottaa moneen vuoteen, mutta kun syksyllä puun takaa tupsahti infoa tulevasta, raapustin merkinnän välittömästi kalenteriin. Yhtyeen vedosta aisti innostusta ihan toisella tavalla kuin synttäreiden aikaisemmista esityksistä. Yhtye palasi kahdenkymmen vuoden tauon jälkeen vakuuttavasti ilman suurempaa epävarmuutta. Perunateatteri tarjosi raikkaan tunnin mittaisen keikan, jossa kuultiin nostalginen kattaus yhtyeen tuotannosta. Nälkääkin jäi, sillä monta helmeä jäi kuulematta. Toivottavasti yhtye ehtii treenaamaan lisää lauluja, sillä Perunateatterin osalta touhu ei jää tähän. Bändi ilmoitti keikan jälkeen kevään kiertueesta ympäri maan ja silloin soittoa toivottavasti raikaa pitempään.

Perunateatteri julkaisi keikan alla uuden singlen nimeltä Koulu on tyhmää. Kappale on ennen julkaisemattomia kappaleita, joka ei nouse hauskasta hähättelystä huolimatta kummemmaksi, mutta ihan kiva kun settilistassa on jotain uutta. Muuta uutta tuotantoa tuskin on odotettavissa, mutta mahtia, että Perunateatterin juuresrokit eivät jääneet tähän. Settilistaan mahtui myös vierailu, kun alun perin elokuvaan Pitkä kuuma kesä (1998) käsikirjoitetun bändin Kalle Päätalon solisti Mikko Hakola liittyi duetoimaan Lootusasentoon -kappaletta. Kyseisen leffabändin biisit soitettiin aikanaan Perunateatterin toimesta. 

Pauli Hanhiemi johdatettiin juhlavissa merkeissä pelaamaan nyt pojat 60-sarjassa, mutta se on nykymittapuulla vasta tukevaa keski-ikää. Tästä alkaen sitä vasta on aikaa.