Piemonten pääkaupunki Torino sijoittuu kartalla sen verran sivuun, että lienee syynä miksi kaupungin musiikkitarjonta oli viikonloppuna aika vaatimatonta. Torinoa on pidetty kulttuurikaupungin maineessa, mutta bisneskaupunki Milanossa on kuitenkin vilkkaampi keikkaskene. Lähestyvä joulunaika verottaa kaikkialla esiintymisiä, mutta onneksi Torinon perjantai-iltaan mahtui yksi kiinnostava keikka. Torinolainen We Are Waves aloitti kiertueensa kotikaupungista. Yhtye soittaa uuden aallon ja post-punkin hengessä tummasävyistä elektronista popia The Curen ja Editorsin jalanjäljissä. 

Uunituoretta Cave -albumia juhlistettiin kulttuuriluolassa nimeltä Blah Blah, joka sijaitsee kaupungin keskeisellä Via Po -kadulla. Ulospäin pienehköltä baarilta vaikuttanut tila osoittautui mainioksi paikaksi, missä kapakan toinen puoli oli miniatyyrikonserttisali, mikä toimii ajoittain myös elokuvateatterina. Pikkuriikkiselle klubille ei montaa kymmentä henkeä mahtunut, mutta tarjosi vaikutelman isommasta klubista. 

We Are Waves on julkaissut neljä albumia ja englanninkielisenä tähtäin on ollut kansainvälisillä vesillä. Suurta läpimurtoa ei ole saavutettu kotimaassakaan, sillä levynjulkkarit pidettiin pienelle keski-ikäiselle yleisölle. Pitkäjänteisyys voi kuitenkin tuoda tulosta tavalla tai toisella sillä asenne on kohdillaan. Yhtyeen keulakuva ja biisintekijä on Fabio ”Viax” Viassione, jonka jylhä lauluääni istuu bändin musaan tuoden ylevyyttä. Biisit eivät mullista maailmaa, mutta ovat genressä kelpo kuunneltavaa. Live-kokoonpanon valovoimaisimmaksi esiintyjäksi paljastui kuitenkin karismaattinen basisti Marco Di Brino, jonka kemia laulajan kanssa toimi hienosti. Yhtyeen kaksi muuta jäsentä jää coolin parivaljakon taakse, mutta kosketinsoittaja Cesare Corso on yhtyeen soundin velho ja rumpali Adriano Redogilia antoi vauhtia matkalle transsitilaan.

Uuden albumin biisit ovat varsin tasalaatuisia, eikä mikään nouse erityisesti muiden yläpuolelle. Jokaisesta kappaleesta voi kuulla assosiaatioita muihin orkestereihin, mutta mistään plagiaatiosta ei kuitenkaan ole kyse. Criptonesia starttasi biiseistä teatraalisimmin, mutta kulki dynaamisen bassoriffin tukemana ärhäkästi. Laulujen sanoituksissa Viax purkaa lockdown-tuntemuksiaan ahdistuksesta haluihin, kun pandemia sulki kaiken, mutta Daylight Daze antoi uskoa parempaan.

Samaan teemaan saadaan varmasti vielä useilta artisteilta näkemyksiä, mutta We Are Wavesin tunnot välittyivät musiikin kautta kiehtovasti. Yhtye tarjosi mainion keikan mielenkiintoisessa klubissa ja ei lainkaan mahdotonta, että helposti lähestyttävä musiikki matkustaa laajemmalle. Kieli ei ole ainakaan esteenä varsin universaalille ja elinvoimaiselle yhtyeelle.