Chromatics (US), Desire (Can) @ Menu Fabrikas Loftas, Vilnius, 11.10.2019

Oregonin Portlandista ponnistava musiikin moniosaaja Johnny Jewel pyörittää omaa levy-yhtiötään nimeltä Italians Do It Better. Hän on osana myös jokaista labelinsa kokoonpanoa ja aktiivinen elokuvamusiikin parissa. Liettuaan hän toi kaksi yhtyettään, joista toinen on nimekkäämpi Chromatics ja toinen Desire, jonka yksittäinen kappale lienee taas tunnetumpi. Kolmaskin bändi In Mirrors oli mainittu mainoksessa, mutta sitä ei jostain syystä Vilnassa nähty.

Molemmissa yhtyeissä soittaa samoja artisteja, joten kiertäminen on kätevää. Ensiksi lauteille noussut Desire määritellään kanadalaiseksi, mikä liittynee yhtyeen laulajan Megan Louisen taustaan. Hän on Montrealista ja laulaa englannin lisäksi myös ranskaksi. Chromatics voisi kiertää uunituoreen materiaalin kanssa, sillä Closer to Grey julkaistiin vain reilu viikko sitten. Desire on toiminut projektiluontoisemmin yhden albumin varassa, mutta julkaisi sekin vuosi sitten uuden singlen. Chromatics ja Desire tarjoavat molemmat film noir henkistä elektronista pop-musiikkia, joka toimi parhaiten nautittuna auringonlaskun jälkeen. 

Loftas -klubin edustalla oli pitkä jono. Ruuhkan aiheutti turvatarkastus, jossa kukin joutui kulkemaan metallinpaljastimen läpi. Noin tuhat henkeä vetävä klubi vaikutti muuten toimivalta perusklubilta missä permantoa kiertää parvi. Narikka sijaitsi hassusti yläkerrassa, mutta baareja löytyy kaksi, joista toinen vain vip-lipun hankkineille. Sijoittamalla viisi euroa enemmän lippuun, pääsi kapuamaan vip-alueelle parvelle, missä oli myös ulkoilmaparveke ja wc. Näkymät lavalle avautuivat hyvin, mutta soundi ei toimut ylhäällä lainkaan.

Desire oli vauhdissa kun astuin sisään. Katselin keikan permannolta. Jymäkät bassot tärähtelivät kropassani, kun pvc-asuinen Megan Louise pisti nahkalateksin natisemaan kuin Jane Fonda jumppavideoillaan aikoinaan. Desire osoittautui dynaamiseksi yhtyeeksi, jonka keikkaa olisi seurannut pitempäänkin. Don’t Call on kova elektropopklassikko, jonka jälkeen ei New Order cover Bizarre Triangle Love tuntunut mitenkään ihmeelliseltä, minkä vaikutelman se olisi tehnyt varmasti muussa yhteydessä. Isoin hitti Under Your Spell kuultiin luonnollisesti viimeisenä. Vangitseva biisi on suurelle yleisölle tuttu Drive-elokuvasta. 

Chromatics on eteerisempi kokoonpano kuin Desire. Sihen vaikuttaa luonnollisesti Ruth Radelet, jonka olemus on hauraampi ja nukkemaisempi. Ruth laulaa hienosti, mutta ei heittäydy samalla tavalla kuin Megal Louise yleisön viihdyttäjäksi. Chromaticsin musiikki istuu David Lynchin surrealistiseen maailmaan niin täydellisesti, että Chromatics esiintyikin Lynchin Twin Peaks: The Return -sarjassa. Visuaalisuus on tärkeä osa myös Italians Do It Better -bändien keikkoja, joten kummankin bändin taustaprojisointiin oli satsattu tyylillä. 

Chromatics on parhaimmillaan omissa biiseissään. En ole koskaan ymmärtänyt heidän halua tehdä covereita ja varsin monesta kuluneesta kappaleesta. Loftaksessa kuultiin tuttuun tapaan Kate Bushia, Neil Youngia ja Bruce Springsteeniä. Myönnettäköön I’m on Fire on kyllä Ruthin tulkitsemana lumoava veto. Chromatics julkaisi aikaisemmin tänä vuonna erinomaisen Time Rider-singlen, joka oli illan komein kappale.  Se saattaa jäädä maagisen Shadow -singlen tavoin itsenäiseksi kappaleeksi tai nousta maistiaiseksi kryptisiin mittoihin kasvaneelta julkaisemattomalta Dear Tommy -albumilta. Johnny Jewel on kuitenkin tuottelias kaveri, joka tarjoaa tiuhaan jotain uutta kuten nyt yllätyksenä ulos pullautettu Closer to Grey -albumi. Siltä ei tosin soitettu ainoatakaan kappaletta.

Loftas osoittautui kelvolliseksi keikkapaikaksi. Se on tapahtumatalo, jonne ei jäädä hengailemaan pitemmäksi aikaa. Ihmiset valuivat heti keikan jälkeen ulos Vilnan sateiseen yöhön ja katosivat kaulukset pystyssä katulamppujen vartioimaan pimeyteen.

Desire settilista: 

Mirroir Mirroir, Dans Me Rêves, Don’t Call, If I Can’t Hold you, Bizarre Love Triangle, Under Your Spell

Chromatics settilista:

Tick of the Clock, Lady, Kill for Love, Night Drive, Birds of Paradise, Back from the Grave, I Can Never Be Myself When You’re Around, Time Rider, These Streets Will Never Look the Same, I Want Your Love, Cherry, Hey hey, My My (Into the Black) encore I’m On Fire, Shadow, Running Up That Hill