Kun ajelee Tallinnassa reilu neljä kilometriä Pärnun maantietä pitkin poispäin keskustasta, päätyy marraskuun pimeydessä aika arveluttavaan paikkaan keskelle autokauppoja. Epäilin hetken, että taksikuski vie satunnaisen varastohallin taakse katsomaan sitä mitä Suomessa tehdään saunan takana. Ihan ensimmäisenä ei tullut mieleen, että siellä voisi olla rokkiklubi. Helpotuksen huokaus pääsi, kun rakennuksen seinässä luki Tapper. Helsingin sanomat uutisoi samaan aikaan, että suomalaisturistit katoavat Tallinnasta. Eivät he katoa varastojen taakse, Tallinna ei vaan kiinnosta yhtä paljon kuin takavuosina. Pikkujoulukausi tosin näytti toiselta, kun laivat rahtasivat mullilaumoittain turisteja satamaan.

Tallinnassa riittää tarjontaa. On joulutoria, leffafestaria ja elävää musiikkia osui lauantai-illalle ihan valittavaksi. Rock Cafessa esiintyi isot poppisnimet Mœ ja Alma. Itse päädyin islantilaiseen musiikkiin, mistä oli tarjolla folk-metallin mestareita. Pääesiintyjä Solstafir on melko maineikas genressään, mutta itse olin ennalta kuitenkin enemmän innostunut Arstidirista. Jälkimmäistä on kuitenkin vaikea yhdistää metalliin, sillä yhtye on puhtaasti  indiefolkpoppia kiehtovalla kamarimausteella, jonka instrumentteihin kuuluu vahvasti myös sello.

Tapper sijaitsee teollisuusrakennuksen toisessa kerroksessa ja hämärästä alkuvaikutelmasta huolimatta paikka osoittautui toimivaksi klubiksi.  Tila vetää nelisensataa henkeä. Islannin ihmeet houkuttelivat paikalle hyvin väkeä. Tapperilla lienee historiaa pitemmältäkin ajalta, sillä nettisivuja ei ole päivitetty vuoden 2009 jälkeen. Klubin tiedotus onkin Facebookin varassa niin kuin monella vastaavalla näinä aikoina. Paikka on rock- ja metallimusiikkin keskittyvä klubi ja siihen paikan rähjäisyys istuu hyvin. 

Illan aikataulu oli sen verran tiukka, että ensimmäinen esiintyjä, ihan kiinnostava ruotsalainen Louise Lemón jäi näkemättä ja harmillisesti en myöskään ehtinyt Arstidirin alkuun. Valitettavaa, sillä yhtye on on varsin mainio. Vahvat lauluharmoniat tukevoittavat lempeitä ja tarttuvia melodioita. Tänä vuonna julkaistu albumi Nivalis on täynnä komeita kappaleita kuten Lover ja While This Way. 

Solstafir on folk-metallia kirjaimellisemmin. He voisivat tulla suoraan Viikingit -sarjasta ja yhtä lailla heidän musiikkinsa sopisi epookkisarjojen soundtrackiksi. Musiikki on simppeliä mutta progressiivisen hitaasti raskaammaksi rokiksi kasvavaa, mutta kuitenkin vain sinne rajoille, että metalliksi sitä on vaikea kuvailla. Jos on Arstidir suosittu Islannissa ja muuallakin, niin Solstafir onkin sitten iso nimi omassa genressään. Partasuut ovat valloittaneet Eurooppaa jo pitkään. Nytkin kiertue kattaa keskeiset maat. Tallinnasta yhtye jatkaa Suomeen kolmelle keikalle ja kun Helsingissä ei keikkaa nähdä, on Tallinna itse asiassa meikäläiselle lähin paikka. 

Solstafirin keikka alkoi mystisesti. Bändi pysyi pitkään savun ja valojen takana. Lava näyttikin pitkään kuin tulivuoren purkaukselta, jonka takaa kantautui palmikkotukkien veitsien teroitus. Sitten pikkuhiljaa soturit alkoivat saada purjetta tuuliinsa ja purjehtivat aika kiehtovaan taistoon. Solstafirin keikka oli hieman tasapaksu, joka olisi kaivannut dramaturgista vaihtelua.

Solstafir oli yhtyeistä tullessa vieraampi ja etäisemmäksi se myös jäi, vaikkakin bändi tarjosi mieltä rikastavaa materiaalia. Biisien toistuva juntta oli tarttuvaa ja se selittänee suosion. Itselle Arstidir on kuitenkin lähempänä ja jonka parissa tulen varmasti viettämään tiuhemmin aikaa. Entangled on yksi vuoden kauneimpia kappaleita.